Heinonen ja Kärkkäinen: On tullut aika pitää Suomen puolia

Julkaistu: 08.03.2019

Marko Heinonen

Viime syksynä Ilmastotavoitteet nousivat Suomessa keskusteluun. Syynä oli IPCC raportti, jonka mukaan kasvihuonekaasupäästöjä pitää ryhtyä vähentämään Pariisin ilmastosopimusta kireämmällä aikataululla. Suomessa on jo suunniteltu turpeen käytön lopettamista, metsien hakkuiden rajoittamista ja fossiilisista polttoaineista luopumista. Keskustelusta ovat unohtuneet Suomen jo tekemät ilmastotoimet ja se, että Suomessakin pitää olla tänne luontevaa teollisuutta, ihmisillä työpaikkoja ja valtiolla verotuloja.

Turve on köyhän Suomen arvokas luonnonvara. Sitä käytetään varsinkin kasvuturpeen raaka-aineena ja hakkeenpolton tukipolttoaineena. Turve on uusiutuva kotimainen polttoaine ja huolto-varmuuden kannalta tärkeä. Luopuminen turpeen käytöstä johtaisi Suomen yhä riippuvaisemmaksi tuontienergiasta. Ratkaisu olisi yhtä hölmö, kuin jos Norja lopettaisi öljyn poraamisen.

Metsät ovat tärkeä luonnonvara. Nyt Suomen metsät tarvittaisiin toisten EU-jäsenmaiden kasvi-huonekaasupäästöjen hiilinieluiksi. Puusto muodostaa hiilivaraston, johon on sitoutunut hiiltä. Kun puuston määrä kasvaa, metsät ovat hiilinielu. Suomen puuston määräksi vuonna 2017 on arvioitu 2500 miljoonaa m3. Määrä on neljänneksen suurempi, kuin 40 vuotta sitten. Vuonna 2017 metsät kasvoivat 107 miljoonaa m3. Kun metsiä hakataan vähemmän, kuin ne kasvavat, metsien käyttö on kestävää. Metsien hakkuiden raju rajoittaminen riuduttaa Suomesta metsäelinkeinon.   

Suomessa on metallienjalostuksen tyyppistä energiaintensiivistä teollisuutta, jolle kilpailukykyinen energianhinta on kohtalonkysymys ja jonka tuotteet menevät paljolti vientiin. Se on jo nyt ympäristöystävällistä. Teollisuuden prosessit ovat tehokkaita. Raaka-aineiden hukkaerät ja tuotannon sivuvirrat tulevat käyttöön. Piippujen päissä on katalysaattorit. Jätevedet puhdistetaan. Suunnitelluista ilmastotoimista johtuva energianhinnannousu vaarantaa tämän teollisuuden toimintaedellytykset ja työpaikat Suomesta.

Suomen päästökaupan piiriin kuuluvien kasvihuonekaasupäästöjen vähennystavoite vuosille 2021–2030 viitevuodesta 2005 on EU-jäsenmaiden ja koko maailman ankarin. Nimellisesti se on 39 prosenttia (Ruotsi 40, Luxemburg 40, Tanska 39, Suomi 39 ja Saksa 38 prosenttia). Kun oikaistaan Suomelle epäonnisen viitevuoden 2005 vaikutus, se on reaalisesti 44 prosenttia. Suomessa on jo toteutettu ne ilmastotoimet, jotka ovat hinnaltaan kohtuullisimpia. Siksi Suomen päästövähennys-tavoitteet ovat myös kustannuksiltaan kaikkein raskaimmat saavuttaa. Suomessa on suljettu monia hiilivoimaloita, joilla olisi ollut teknistä ja taloudellista käyttöikää jäljellä. Silloin alun perin kannattava hiilivoimalainvestointi on muuttunut jälkikäteen kannattamattomaksi. 

Suomen heikko menestyminen ilmastotavoitteiden jaossa kaikilla neuvottelukierroksilla Kioton ilmastosopimuksesta lähtien on kumuloitunut nykytilanteeksi. Rikkidirektiivi, jolla Itämeren laiva-polttoaineiden rikkipitoisuutta alennettiin 0,1 prosenttiin 01.01.2015 alkaen (SECA-tarkkailualue), aiheuttaa Suomen ulkomaankaupalle vuosittain satojen miljoonien eurojen lisäkustannukset verrattuna kilpailijamaihin. Ne kasvavat 01.01.2021 lähtien, kun Itämerestä tulee NECA-tarkkailu-alue (typpi). Lystin maksavat tavalliset ihmiset korkeina asumisen ja liikenteen kustannuksina sekä maksuina ja veroina. 

Nyt EU:ssa tavoitellaan päästökaupan ulkopuolisten kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä. Asia koskee liikenteen polttoaineita ja rakennusten lämmittämistä. Suomen sijainti asututukseen kelpaavan alueen pohjoisilla äärirajoilla ja harva asutus ovat tärkeitä syitä Suomen kasvihuone-kaasupäästöihin. Energiaa tarvitaan routaa kestävän infrastruktuurin pystyttämiseen, kylmään ilmastoon soveltuvaan talonrakentamiseen, rakennusten lämmittämiseen, ihmisten ja tavaroiden kuljettamiseen laajassa maassa ja ulkomaankaupan pitkiin merikuljetusmatkoihin. Rakennukset ovat tiiviitä ja energiatehokkaita, sillä ne on rakennettu kestämään pakkasta. Liiasta tiiviydestä kertovat yleiset homevauriot. Energiatehokkuuden nostaminen on kallista. Suomen olosuhteet on unohdettu ilmastotavoitteita jaettaessa. Kukaan ei ole pitänyt Suomen puolia.

Ilmastotoimet tulevat kalliiksi. Kaikkein äänekkäimmin niitä vaativille EU-jäsenmaille kyse on usein omien elinkeinojen tukemisesta. Tanskassa tuulivoimaloiden valmistaminen työllistää kymmeniä tuhansia ihmisiä. Ei ole ihmekään, että se vaatii tuulivoiman lisäämistä. Suomessa teollisuus-politiikka on laiminlyöty ja ilmastotoimista on koitunut pelkkiä kustannuksia.

Koko maailman kasvihuonekaasupäästöistä EU-maista tulee 10 prosenttia ja Suomesta 0,12 prosenttia. Vaikka poliittisten ilmastopäätösten seurauksena Suomessa ei lopulta asuisi enää ketään, maailman kasvihuonekaasupäästöt eivät vähenisi. Suomen rajuilla ilmastotoimilla ei ole ilmastonmuutokseen mitään vaikutusta, mutta Suomi muuttuisi niiden seurauksena raskaammaksi paikaksi asua. Vailla teollisuuspoliittisia toimia toteutetut ilmastopäätökset aiheuttaisivat lopulta sen, että Suomesta siirtyy pois vientituloja tuottava teollisuus ja työpaikat.

Poliittisten puolueiden ja muiden asiaan osallistuvien pitäisikin ryhtyä yhteistuumin pitämään Suomen puolia. Suomi tarvitsee päätöksiä, joiden seurauksena Suomen teollisuuden kilpailukyky säilyy sekä työpaikat lisääntyvät ja Suomi säilyy kelvollisena paikkana asua. Metsää on voitava Suomessa tulevaisuudessakin hakata kestävästi, kunhan puuston määrä ei pienene. Turvetta pitää voida myös jatkossa käyttää vuosittain nykyinen määrä. Suomen ympäristöystävällisen savupiippu-teollisuuden toimintaedellytykset on säilytettävä. Rakennusten lämmittämisen ja liikenteen päästöjen vähentämistä pitää toteuttaa vasta sitä mukaa kun kehittyvä teknologia sen kustannus-tehokkaasti mahdollistaa. Suomen ilmastotavoitteiden on oltava linjassa muiden EU-jäsenmaiden ja globaalisti toisten maiden kanssa. Jo tehtyjen ilmastotoimien pitää vähentää Suomen uusia ilmasto-taakkoja. Suomen valtion pitää harjoittaa teollisuuspolitiikkaa, jolla ilmastotoimien ympärille synnytetään teknologiaa, liiketoimintaa ja työpaikkoja. Suomen pitää tehdä oma osuutensa kasvi-huonekaasupäästöjen vähentämiseksi, ei yhtään enempää, eikä vähempää.

 

Marko Heinonen & Mika Kärkkäinen