Mari-Elina Koivusalo: Työelämässä tarvitaan lisää luottamusta ja vähemmän epävarmuutta

Julkaistu: 13.09.2018

Juha Sipilän hallitus on ainakin julkisuudessa antamien lausuntojensa mukaan pitämässä kiinni aikeistaan muuttaa lainsäädäntöä siten, että jatkossa alle 20 henkilöä työllistävissä yrityksissä työntekijän irtisanominen olisi aiempaa helpompaa. Irtisanomisen syyksi riittäisi ”asiallinen syy”. Kukaan ei vielä tiedä miten asiallinen syy määritellään. Hallituksen mukaan irtisanomisten helpottaminen parantaisi työllisyyttä ja lisäisi tuottavuutta. Mitkään tutkimukset eivät työllisyysodotuksia kuitenkaan tue.

Esitys on kyseenalainen niin yritysten ja työntekijöiden yhdenvertaisuuden sekä työntekijöiden oikeusturvan kannalta kuin koko yhteiskunnan dynamiikankin kannalta.

Suomessa on jo pitkään etsitty syitä esimerkiksi syntyvyyden rajuun laskuun. Selkeimpänä tekijänä on perheen perustamisiässä olevien epävarmuus esimerkiksi työelämän ja toimeentulon suhteen. Hallituksen toimet irtisanomisten helpottamiseksi kasvattavat tätä epävarmuutta entisestään ja erityisen haavoittuvassa asemassa olisivat esimerkiksi perhettä perustamassa olevat nuoret aikuiset ja pienten lasten sairastumisten vuoksi paljon keskivertoa enemmän poissa olevat vanhemmat.

Yritysten näkökulmasta esitys vaimentaisi niiden kasvuhalukkuutta, kun 20 työntekijän jälkeen pitäisi tehdä lisärekrytointeja. Toisaalta ilmiselvä riski on, että osaava työvoima hakeutuisi entistä enemmän isompiin yrityksiin välttääkseen pienen työnantajan luoman epävarmuuden työsuhteen jatkumisesta. Toisaalta yritykset olisivat keskenään hyvin eriarvoisessa asemassa koon perusteella, aivan samoin kuin niiden työntekijätkin.

Suomen yrittäjät ovat valitelleet, että ”pienen yrityksen kannalta jokainen rekrytointi on suuri riski, ja yrittäjä pelkää palkkaavansa väärin”. Samoin vedotaan ylipäänsä irtisanomisen vaikeuteen ja jäykkiin työmarkkinoihin. Kuitenkaan Suomessa ei ole OECD:n mittareilla erityisen jäykät työmarkkinat eikä irtisanominen vaikeaa. Mikäli työntekijä laiminlyö vakavalla tavalla velvoitteitaan, voi varoitusten antamisen jälkeen tälle antaa potkut. Ei ammattiliitotkaan lähde ajamaan sellaisen irtisanotun asiaa, joka on omalla toiminnallaan irtisanomisen selkeästi aiheuttanut. Lisäksi työntekijän koeaikaa nostettiin vastikään neljästä kuuteen kuukauteen. Tässä ajassa olisi oletettavaa, että työntekijän taidoista pääsee jo selvyyteen. Yrittäjää helpottaa myös mahdollisuus määräaikaisen työsopimuksen solmimiseen.

On totta, että pienten yritysten asema ei kaikilta osin ole aina helppo, mutta työntekijöiden vika tämä tuskin on. Parhaiten pieniä yrityksiä auttaisi esimerkiksi arvonlisävelvollisuuden alarajan nostaminen ja mikroyritysten ensimmäisen työntekijän palkkaamisen tukeminen – ei jatkuva työntekijöiden epävarmuuden ja riskien lisääminen. Lisäksi pk-yrityksiä voisi tukea ja kouluttaa siitä, miten selvitä myös työsuhteiden hyvästä hoitamisesta ja selkeyttää, mitä tukea yrittäjät voivat yhteiskunnalta saada.

Suomen kansantalouden kannalta parasta olisi, että pääministeri Sipilä ei toisi esitystä irtisanomissuojan heikentämisestä eduskuntaan. Työntekijät ovat jo antaneet periksi kohtuuttomassa kiky-sopimuksessa, aktiivimallissa sekä muissa työelämää heikentävissä toimissa. Nyt on hallituksen vuoro antaa periksi eikä ajaa ammattiyhdistysliikettä lakkoihin ja muihin työtaistelutoimenpiteisiin.