Matti Vikström: Vanheneminen ja kuolema

Julkaistu: 10.06.2019

Kaikki me vanhenemme, tahdoimme tahi emme, olimme sitten porvareita tai työläisiä. Vanhustenhuollosta on käyty viime aikoina laajaa keskustelua, eikä syyttä, sillä viranomaisten tarkastuksissa on havaittu eri yritysten yksiköissä hävettäviä puutteita esim. lääkehuollossa, ruokailuissa, henkilöstön määrässä ja riittävyydessä. Tähän on puututtava huolimatta edellisessä hallituksessa istuneen kokoomuksen vastustelusta tai ainakin Petteri Orpon (kok) empisestä hoitajamitoituksen suhteen. Näitä tarkastuksia on onneksi siis jo alettu tehdäkin. Kaikki me haluamme läheisillemme ja miksei itsellekin inhimillisesti arvokkaan ja turvatun vanhuuden.

Me maksamme veroja hyvinvointiyhteiskuntamme hyväksi mm. siksi, että vanhuksiamme hoidettaisiin hyvin ja inhimillisellä otteella. Vanhuus ei saa olla ulkomaisten ylikansallisten yritysten miljoonabisnes. Vanhustenhuollon valvontaa on jatkettava ja tarkastettava esimerkiksi henkilöstön riittävyys, pätevän sellaisen. Ei voi olla niin että tuottoa tekevät yritykset merkitsevät työvuoroihin päteväksi hoitohenkilökunnaksi johtajan, talonmiehen tai siivoojan. Juuri nimitetty toivoa herättävä hallitus Antti Rinteen (SDP) johdolla on tuomassa eduskuntaan hyväksyttäväksi lakia hoitomitoituksesta arvolla 0.7 hoitajaa hoidettavaa kohti. Mikään absoluuttinen totuus tämä 0.7 ei suinkaan ole, sillä hoidettavien taso vaihtelee paikoittain paljon. Mikäli laki tulee voimaan, niin sitä tulee myös valvoa. Me kaikki olemme ansainneet arvokkaan vanhuuden! Vaivaistaloja en kaipaa Suomeen takaisin.

Kuolema on sana, joka herättää meissä useimmissa pelkoa. Kuolema tulee meille jokaiselle ajankohtaiseksi ennemmin tai myöhemmin, halusimme tai emme. Yleisimpiä kuoleman aiheuttajia ovat nykyään erilaiset syövät, toiset kivuliaampia kuin toiset. Meillä monella on kokemuksia lähipiiristämme perheestä, sukulaisista tai ystävistämme syöpään sairastumisesta. Syöpään sairastuville kuuluu toisille lyhyempi ja toisille pidempi sairastamisjakso ja lopuksi saattohoito. Arvokas ja asiantunteva saattohoito on kuolevalle ja hänen omaisilleen tärkeääkin tärkeämpi asia.

Siksi en saata ymmärtää päätöstä, jolla saattohoito arvostetun ja pitkäaikaisen asiantuntijan Lounais-Suomen syöpäsäätiön ylläpitämässä Hirvensalon Karinakodissa lakkautetaan. Monella meistä on kokemuksia läheistemme hoidosta siellä. Ne palautteet ovat valtavan positiivisia. Kuoleva omainen on saanut erinomaiselta henkilökunnalta hyvää ja jopa kivutonta saattohoitoa. Karinakoti henkii luonnonläheisyydellään hiljaisuutta ja rauhallisuutta. En ymmärrä, miksi kuolemakin pitää uhrata nykyään talousajattelun alttarille. Voisiko siis jotain vielä tehdä Karinakotia koskevien päätösten suhteen. Mikäli kuolevia syöpäpotilaita ei tarpeeksi löydy sijoitettavaksi Karinakotiin Turun kaupungin ja muiden kuntien päätöksillä, niin olisiko yksi vaihtoehto tarjota paikkoja kaikkien huonoimmin kotona tai laitoksissa toimeen tuleville vanhuksille. Siinäpä vinkkiä päättäjille

 Matti ”Viki” Vikström

pieni työmies