Arvoisa puheenjohtaja, Vaikka pahoin pelkään, että maailma ei vieläkään tunnu täysin heräävän tähän olemassa olevaan ja ympärillämme näkyvään ilmastokriisiin siinä määrin kuin pitäisi, on meidän Turussa syytä olla ylpeitä. Täällä on herätty ja sen lisäksi laitettu toimeksi. Usein täällä valtuustopuheissa harmittelemme, että milloin missäkin asiassa Turku alisuorittaa, ei pärjää tai ei osaa. Tässä meillä on nyt käsissämme raportti ja asia jonka me osaamme ja missä olemme parhaita. Ja josta voimme olla ylpeitä. Tästä Turku muualla Suomessa ja Euroopassakin jo tunnetaan: kunnianhimoisesta ilmastopolitiikasta ja ennen kaikkea sen todeksi tekemisestä. Turku näyttää esimerkillään, että kaupungeilla on - niin halutetssaan- suuri merkitys ilmastokriisin torjunnassa. Turku on nyt saavuttanut välitavoitteensa päästövahennyksissä etuajassa, mikä on upea asia. Päästöt on puolitettu vuoden 1990 tasosta. On kuitenkin todettava, että aluksi päästöjen vähentäminen lienee helpompaa, ja loppua kohti uusien vähennysten saavuttaminen vaikeutuu - mutta olemme silti hyvällä tiellä ja kaiken onnistuessa vuonna 2029 olemme ilmastoneutraali kaupunki. Kuten raportissa todetaan, suurimmat päästövähennykset on saavutettu energiassa, erityisesti kaukolämmössä. Tässä on ilmastonmuutoksen torjunnan lisäksi samalla säästetty turkulaisten rahoja: kaikki olemme varmasti huomanneet esimerkiksi Helsingin energian suuret kaukolämmön hinnankorotukset, jotka johtuvat päästöoikeuksien ja kivihiilen kallistumisesta. Meillä Turussa ei moisia ongelmia ole, kun uusiutuvilla energialähteillä tuotetaan jo 80% kaukolämmöstä. Tämä on hyvä muistaa myös silloin, kun jotkut tahot väittävät, että ilmastonmuutoksen torjuminen ja uudet energiaratkaisut tulisivat kalliiksi tavalliselle kansalaiselle. Päinvastoin. Myös tieliikenteen päästövähennykset vuodesta 1990 ovat jo lähes 30 prosenttia. Tämä on erinomainen saavutus ottaen huomioon, että esimerkiksi Euroopan tasolla liikenteen päästöjä ei ole kyetty vähentämään toisin kuin muilla sektoreilla. Kuitenkin, kun energiasektorilla päästöt vähenevät vieläkin paljon nopeammin, on tieliikenteestä kuitenkin tulossa suurin yksittäinen päästösektori meillä. Siksi tähän tulee jatkossa kiinnittää yhä enemmän huomiota ja pohtia laajasti ratkaisuja siihen miten teemme likkumisesta kestävää. Turkulaisten houkuttelemisessa kävelyn ja pyöräilyn pariin ja joukkoliikenteen vetovoimaisuuden lisäämisessä meillä on vielä paljon tekemistä. Kaupungin yhtiöt ovat tehneet ilmastotyössä erinomaista työtä ja kunnianhimon taso on ollut niissä korkealla. Kaupunki-emo voisi myös olla tässä työssä näkyvämpi. Kun raportissa kerrotaan TYSin aurinkopaneeleista, en voi olla pohtimatta miksi niitä ei tule jokaisen kaupungin rakentaman uudisrakennuksen katolle. Esimerkkinä. Se mitä tältä raportilta kaipaan, on konkretia. Tavoitteet on saavutettu ja hyvältä näyttää jatkossakin, todetaan. Mutta olisi hyvä, että meille esiteltäisiin paljon yksityiskohtaisemmin mistä päästövähennykset ovat tulleet, miten ne mitataan ja lasketaan. Ja mistä ne tulevat tulevaisuudessa, yksityiskohtaisesti. Mutta kauniiksi lopuksi, miksi tänne halusin puhumaan: tällaisen raportin äärellä olen valtavan ylpeä turkulainen.

Viime päivinä hoitajapula ja hoitajien palkkakuoppa ovat olleet voimakkaasti esillä mediassa. Turun tilanne ei ole mairitteleva ja sen lisäksi, että perusterveydenhuollon tilanne pitää saada sujumaan, myös hoitajien työhyvinvoinnista tulee pitää huoli. Näkemyksemme mukaan hoitajien työnkuvaa ja työolosuhteita tulisi parantaa, jotta työhyvinvointi ja erityisesti pitovoima kasvaisi. Tehyn viime vuoden lopulla teettämän kyselyn mukaan jopa 90 prosenttia erikoissairaanhoidon hoitajista harkitsee alan vaihtoa. Tämä luku on järisyttävä ja aiheuttaa vakavan huolen tulevaisuuden työntekijöiden riittävyydestä. Tähän kun lisää vielä koronan tuomat lisävelvoitteet hoitotyössä, niin ei ihme, jos hoitajat uupuvat ja pohtivat alalta lähtöä. Hoitajien työnkuvaa ja hoitotyön palvelukokonaisuutta voidaan kuitenkin kehittää modernein menetelmin muun muassa laajentamalla hoitajavastaanottoa, parantamalla digitalisaation tuomia mahdollisuuksia ja tunnistamalla uusia tehtävänkuvia esimerkiksi lääkkeenmääräyskoulutuksen käyneille hoitajille. Suomessa ollaan vielä lapsen kengissä muuhun Eurooppaan verrattuna, kun tarkastellaan pitkälle erikoistuneiden hoitajien työnkuvia ja uralla etenemistä. Tämän lisäksi meidän tulee vakavasti tarkastella palvelujärjestelmää ja sen tuottavuutta sekä sujuvoittaa erityisesti paljon palveluja käyttävien yhteydenottojärjestelmää ja palvelukokonaisuutta. Palkka on vain yksi näkökulma. Sairaanhoitajaopintojen (AMK) laajuus on 210 op ja suunniteltu kesto 3,5 vuotta, sosiaali- ja terveysalan ylemmän AMK-tutkinnon laajuus on 90 opintopistettä ja suunniteltu kesto työn ohessa suoritettuna noin 2 vuotta ja tämän lisäksi useat suorittavat erikoistumiskoulutuksia 30 op, joiden kesto on noin 1 vuotta. Tohdimme väittää, että hoitoalan ammattilaiset, jotka ovat käyneet parhaimmassa tapauksessa yli 6 vuoden koulutuksen, tahtovat edetä uralla ja saada koulustaan vastaavaa palkkaa. Erityisesti hoitoalan ammattilaisten tulisi saada tehdä koulutuksensa mukaista työtä ja muita tehtäviä tulee ohjata niille ammattiryhmille, joille se kuuluu. Jotta hoitajapulaan saadaan ratkaisuja pitää aloituspaikkoja lisätä pikaisella aikataululla, mutta on myös mahdollistettava opintojen nopeuttaminen ja niiden sujuvoittaminen. Yhtenä vaihtoehtona on TAI-polku eli ammatti-instituutin lähihoitajien jatkokoulutus sairaanhoitajaksi ammattikorkeakoulussa. Tässä erityisesti meidän tulee myös panostaa muunkielisten opiskelijoiden suomen kielen opintoihin, jotta integraatio työelämään on tulevaisuudessa sujuvaa. Kriisiapuna ei yleensä auta kuin lisäraha ja lisähenkilöstö. Palkkataso pitää nostaa vastaamaan muita ympäristökuntia ja erityisestä työstä voisi maksaa extraa, kuten vaikka lääkkeenmääräämiskoulutuksen käyneille hoitajille, jotka osaltaan voisivat purkaa jonoja terveyskeskuksessa. On kuitenkin muistettava, että laajassa kuvassa Suomessa palkkauksesta sovitaan työmarkkinoiden osapuolten keskuudessa. Tästä on syytä pitää kiinni myös jatkossa, eikä sälyttää vastuuta kunnille. Näin vältetään myös eri ammattiryhmien vastakkainasettelu, sillä Turussa on palkkakuopassa myös monia muita ammattiryhmiä, esimerkiksi koulusihteerit ja opettajat ovat 2. kalleusluokassa. Julkisen puolen kannustimena toimii usein vakityön mahdollisuus, mitä yksityinen puoli ei aina voi luvata. Pidemmällä tähtäimellä koko terveydenhuollon toimintamalli ja prosessit pitää uudistaa ja myös mitoittaa uudelleen. Toiminnan uudelleen organisointi esimerkiksi tehtäväkuvien ja palvelukokonaisuuden näkökulmasta voi tuoda nopeaa apua. Tähän suuntaan mennään nyt vauhdilla muun muassa sote-uudistuksen myötä. Lopultakin kyse on siitä, että saamme luotua järjestelmän, jossa sekä yksilön että maksajan hyöty kohtaavat. Toivomme, että tulevan sote-uudistuksen ympärille rakentuu myös merkittävä niin kustannusvaikutuksia kuin muutakin vaikuttavuutta arvioiva tiimi. Ainoastaan näin voimme saada näyttöön perustuvaa tietoa siitä, miten tuleva uudistus etenee niin kunnallisella, hyvinvointialueiden kuin koko yhteiskunnan tasolla. Mari Lahti terveystieteiden tohtori, terveystaloustieteen maisteri op. (sd) Taru Pätäri kaupunginvaltuutettu (sd)   Taru Pätäri

Turun SDP:n ryhmä sosiaali- ja terveyslautakunnassa jätti seuraavanlaisen aloitteen uuden lautakunnan ensimmäisessä kokouksessa: Turun terveyskeskuksen lääkärien ja sairaanhoitajien vastaanottotoiminta on ajautunut kriittiseen tilaan, jossa potilaiden hoitoon pääsy ei toteudu asianmukaisesti. Tämä on johtanut lukuisiin Turun asukkaiden huolenilmauksiin ja asia on ollut myös tiedotusvälineissä esillä kielteisessä sävyssä. Tilanne on korjattava nopeasti. Soteuudistuksen aloittamisen odottelu ei ole mikään ratkaisu. Palvelut ovat uudella hyvinvointialueella sen aloittaessa juuri niin hyvät tai huonot millaisena ne vuodenvaihteessa 2022/2023 kunnilta siirtyvät. Turun päättäjät eivät selviä vastuustaan sillä, että palveluiden järjestämisvastuu siirtyy hyvinvointialueille 1.1.2023. Parannukset on tehtävä nyt välittömästi. Nopea muutos paremmaksi vaatii kriisijohtamisen menetelmiä. Vastaanottotoiminnan parantamiseksi on välittömästi käynnistettävä erillinen projekti, jota vetää osaava ja vahva määräaikainen johtaja, jolle osoitetaan riittävät resurssit ja valtuudet. Poliittinen seuranta on järjestettävä pienellä ohjaus- ja seurantaryhmällä. Kaupunginhallitus ja -valtuustoa on informoitava tilanteesta. Kaikki eri keinot on hyödynnettävä. Suomessa on hyvin toimivia perusterveydenhuollon organisaatioita ja myös Turussa on tilanne ollut aikaisemmin parempi. On laadittava nopea muutossuunnitelma, joka sisältää välittämät (1-3 kuukautta) ratkaisut ja hieman tätä pidemmän ajan ratkaisut (4-15 kuukautta). Tavoitteeksi tulee asettaa omalääkäri- ja omahoitajamalli, jossa päätoimisesti (vähintään 80 % työajastaan) vastaanottotoimintaa harjoittava yleislääkäri yhdessä työparinaan toimivan hoitajan kansaa vastaa enintään 1500 Turun asukkaasta. Turun nykyinen asukasluku edellyttää n 130 tällaista työparia. Vastaanottotoimintaa sen eri muodoissa tulee johtaa yhtenä erillisenä kokonaisuutena. Lääkärillä voi olla ja on suotavaakin että on myös muita työtehtäviä, mutta mitoitus on tehtävä edellä mainitun laskelman pohjalta. Tilanteen nopeaksi parantamiseksi on hyödynnettävä myös ostopalvelun mahdollisuudet (tämä kattaa myös palvelusetelien hyödyntämisen). Myös uudenlaiset palkkausmallit, esimerkiksi suorite-, toimenpide- ja tulospalkkiot ovat tärkeitä. Ehdotamme viipymättä edellä kuvatun hankkeen käynnistämistä. Perinteinen ”kehittäminen” tai rekrytointi ei ole tällä hetkellä riittävää. Talousarvioon vuodelle 2022 tulee varata resurssit, joilla turvataan turkulaisten nopea hoitoonpääsy. Aki Lindén, kaupunginvaltuutettu SoTe-lautakunnan sos.dem. ryhmä Timo Nurmio Minttu Ojanen Viivu Seila