Eloranta: Perusopetuksen arviointi saatava kuntoon – Jokaisen ysiluokkalaisen pitää osata lukea ja todellisen osaamisen pitää näkyä arvosanoissa - Koulujen kevätjuhlien aikaan nousee esille peruskoulumme kaksi ongelmaa. Liian moni, jopa kahdeksan prosenttia pojista ei saavuta peruskoulussa riittävää lukutaitoa selvitäkseen toisen asteen opinnoista. Samaan aikaan kouluarvosanojen yhteys oppiaineessa osoitettuun osaamiseen on paikoin erittäin heikko – samalla osaamisella voi toisessa koulussa saada keskimäärin jopa kaksi numeroa huonomman tai paremman arvosanan. Oppilaat eivät siis ole samalla viivalla osaamisensa perusteella, kun pyrkivät lukioon tai ammatilliseen opetukseen, kansanedustaja, sivistysvaliokunnan jäsen Eeva-Johanna Eloranta (sd.) sanoo. Suomalaisen perusopetuksen laatuun on kiinnitetty 2000-luvun alusta lähtien erityistä huomiota. Suomen hyvä sijoittuminen Pisa-tuloksissa on saanut runsaasti kansainvälistä julkisuutta ja suomalaista peruskoulua onkin tultu ihmettelemään maailmalta ahkerasti. Sittemmin laskevalla käyrällä olevat Pisa-tulokset ja muu kansainvälinen vertailu on herättänyt keskustelua siitä, että ainakin joitakin asioita voisi tehdä paremmin. - Yksi selkeä parannuskohde perusopetuksessa on arvosanat ja ennen kaikkea niiden kriteerit, jotka näyttävät vaihtelevan huolestuttavan paljon, Eloranta toteaa. Perusopetuksen päättövaiheen arvosanojen on useissa tutkimuksissa todettu toimivan huonosti jatko-opintoihin valikoiduttaessa. Aihe on ollut myös julkisuudessa, viimeksi Helsingin Sanomissa. Arviointikäytänteissä voi olla suuria eroja koulujen välillä ja jopa koulujen sisällä. Tutkimuksissa on havaittu, että joka neljännessä koulussa yhteiskuntaopin arvosana voi vaihdella yhdellä ylös- tai alaspäin suhteessa valtakunnalliseen osaamistasoon. Täten eri oppilaiden arvosana voi olla 9, 8 tai 7, vaikka kaikki olisivat osaamiseltaan kasin tasoisia. Joka neljännessä koulussa numerot heittelevät vähän vähemmän, noin puolikkaan arvosanan ylös- tai alaspäin. Tutkimuksissa on havaittu saman pätevän myös muissa aineissa. Aineistoista pystytään päättelemään myös se, mistä arvosanojen heittely pääosin johtuu: mitä kovatasoisempi koulu on, sitä tiukemmin perustein numeroita annetaan. Arvioinnin on havaittu riippuvan myös oppilaan sukupuolesta. Äidinkielessä tytöt saattavat saada osaamiseensa nähden heikompia numeroita kuin pojat, matematiikassa päinvastoin. - Tällä hetkellä opetussuunnitelmassa määritellään vain se, mitä kussakin oppiaineessa pitää osata saadakseen todistukseen arvosanan kahdeksan. Opettajat tuntuvat kuitenkin kaipaavan kriteerejä myös muille arvosanoille, ainakin arvosanalle viisi, jolloin olisi tiedossa se, mitä pitää osata päästäkseen hyväksytysti seuraavalle luokalle. Tämä olisi ainakin osaratkaisu myös siihen ongelmaan, että peruskoulun voi läpäistä, vaikka ei osaa lukea siten, että ymmärtäisi lukemaansa, Eloranta kertoo. Eloranta on jättänyt asiasta kirjallisen kysymyksen hallitukselle.   Lisätietoja: Eeva-Johanna Eloranta 050 523 2309

Turun kaupunki ylläpitää ansiokkaasti lasten kahluualtaita eri puolilla kaupunkia. Niistä on taaperoille ja heidän vanhemmilleen paljon iloa. Muistan itsekin ottaneeni ensimmäisiä uimaliikkeitä Jalavan kentän altaassa ja poikani uitti lapsena mielellään laivaa Mannerheiminpuistossa. Yleensäkin altailla on aina ollut ja on vieläkin laaja käyttäjäkunta. Tänä vuonna toukokuussa oli ennätykselliset 15 hellepäivää. Olisi kelvannut lasten plutia altaissa. Vaan mitä vielä. Lasten kahluualtaiden päällä on laudoitukset vielä tultaessa kesäkuuhun. Kaupungin virkamiehet taitavat katsoa enemmän almanakkaan kuin ulos ikkunasta. Ei varmaan olisi ollut suuri vaiva säiden lämmettyä ottaa laudat pois, pestä altaat ja laskea vesi. Olisi saatu tällä päätöksellä nähdä koko toukokuun ajan iloisia naurusuisia lapsipolskijoita kahluualtailla. Vastaisuudeen varalle pyydetään siis reagointia säiden mukaan ko. asiaan, kiitos.  ps. Kupittaan uimalakin on tätä kirjoitettaessa vielä kiinni... Matti ”Viki” Vikström polskiva pieni työmies

Ainakin Aamuset julkaisi Ville Tavion kirjoituksen, joka parjasi Varissuota käsittämättömällä tavalla. Lähiö, jota leimaavat rikollisuus ja kantaväestön ”joukkopako” ja joka on ”useimmille vihoviimeinen paikka asua”, ei lainkaan vastaa meidän varissuolaisten käsitystä rakkaasta kotikonnustamme. Alkuperäisiä asukkaita siirtyy pois kuoleman kautta ja palvelutaloihin, mutta joukkopaosta emme täällä yli 30 vuotta asuneina tiedä mitään. Aluepoliisin kommentointia rikostilanteesta kuulemme yhdyskuntatyöryhmässä, ja sen perusteella ei Varissuolla tapahdu rikoksia enempää kuin muissa kaupunginosissa. Emme ymmärrä sellaista ajattelua, että työttömyys tekisi kenestäkään muita huonomman ihmisen ja epätoivotun naapurin. Kristinuskoa vastaan eivät havaintojemme mukaan hyökkäile muiden uskontojen edustajat vaan suomalaisperäiset ateistit. Kunnioitamme kovasti ihmisiä, jotka vaikeista olosuhteista − sairaudesta, vammaisuudesta, työttömyydestä, kaltoin kohtelusta, pakolaisuudesta − huolimatta ovat kyenneet rakentamaan itselleen ihmisarvoisen ja oman näköisensä elämän. Sellaiset ihmiset toivotamme tervetulleiksi kotilähiöömme. Emme kaipaa naapurustoomme koko ikänsä kultalusikalla ruokittuja ja muita halveksivia materialisteja, ja rasistien joukkopako täältä olisi toivottava asia. Rasistista kansallishenkeä ei täällä tarvita, mutta isänmaallisia me varissuolaiset olemme, erilaisin tavoin. Esimerkiksi inkeriläisten kunnioitus paluumuuttajat vastaanottanutta Mauno Koivistoa (sd) kohtaan ja albaanien kunnioitus Kosovossa sovitellutta Martti Ahtisaarta (sd) kohtaan ovat suomalaista isänmaallisuutta. Monenlainen isänmaallisuus näkyi hienosti myös Varissuon Suomi 100 -juhlassa viime syksynä.   Varissuon Sosialidemokraatit ry Päivi Salminen, puheenjohtaja, kuvassa Rauni Laine, sihteeri