Hyvät lapset, oppilaat, talon henkilökunta, vanhemmat, hirvensalolaiset, arvoisa ministeri.   Elokuun lopussa, koulutyön käynnistyttyä ja talon ollessa jo toiminnassa, pääsin tutustumaan tänne varhaiskasvatus- ja perusopetusjaoston kokouksen yhteydessä. Tuon illan tunnelma painui mieleeni varmasti ikuisesti. Siinä missä yleensä illan kokouksien ollessa koulutiloissa, hiivitään sinne tyhjien pihojen ja hiljaisten käytävien poikki, olikin tämä talo täysin poikkeuksellinen kokemus. Se oli täynnä elämää. Pihalla leikki lapsia vanhempineen, kirjastoon oli matkalla monet. Viimeiset opettajat olivat vasta lähdössä työpaikaltaan ja meidän kierrellessä talossa, ei siellä ollut suinkaan hiljaista. Koulun rehtori Jarmo Salo avasi viimeistään silmämme sille, millainen mahdollistaja tämä rakennus on. Poistuessani illan jo hämärtyessä, raikui tässä upeassa aulatilassa iloinen laulu. Juuri tällaisia rakennuksia me tarvitsemme. Ne eivät ole vain seiniä ja huoneita, vaan alueensa asukkaiden yhdessäolon mahdollistavia olohuoneita, harrastuspaikkoja ja uudenlaisia, moderneja oppimisympäristöjä. Monitoimitalo on parhaimmillaan asuinalueensa sydän, joka luo ympärilleen elinvoimaa ja iloa. Juuri tällainen talo.   Hyvät kuulijat,   Syvälahden monitoimitalokaan ei valmistunut hetkessä ja se ehti kokea monta mutkaa muuttuessaan ideasta todeksi. Kuvaavaa on, että itse olen ehtinyt olla kasvatus- ja opetuslautakunnassa kohta kuusi vuotta, mutta tämän talon alkutaival ja lukuisat käänteet yltävät siitä vielä yli vuosikymmenen päähän ja osin muistini ulottumattomiin. Sainkin hieman talon historiakertausta sivistystoimen johtajalta Timo Jaloselta. Alun alkaen idea ”Hirvensalo kakkosesta” syntyi jo vuonna 2003 eli jo Haarlan koulun rakennusprojektin yhteydessä. Pian alettiin käydä laajaa kansalais- ja poliittista keskustelua siitä, pitäisikö ”Hirvensalo kakkosesta” tehdä yhtenäiskoulu ja kouluverkkoselvityksen valmistuttua vuonna 2005 tämän talon rakentaminen sai sinettinsä ja monitoimitalon muotonsa. taloon halusivat tulla myös nuorisotoimi, kirjasto ja neuvola. Jo tuolloin Turussa oli lähdetty ajattelemaan oppimisen polkua uudella tavalla, siten että se alkaa varhaiskasvatuksesta, jatkuen sujuvasti yli eri nivelvaiheiden; ja mielellään koko polku kulkee samoissa tiloissa. Tässä kaiken tiimellyksessä käytiin myös vääntö siitä, rakentuuko Syvälahden monitoimitalo tähän vaiko Sorttamäkeen. Lienemme kaikki tyytyväisiä lopputuloksesta. Lopulta Hirvensalo kakkosesta tuli nimikilpailun myötä meille tuttu Syvälahden monitoimitalo. Talon oli tarkoitus valmistua kulttuuripääkaupunkivuodeksi 2011. Samoin kuin toinen pian avattava monitoimitalomme – Yli-Maarian Ypsilon – on se kuitenkin antanut odotuttaa itseään vuosia. Milloin on ollut puutetta uusista asukkaista, milloin rahasta. Tämä on ollut kovin harmillista alueiden asukkaiden ja ennen kaikkea lasten ja nuorten näkökulmasta. Jälkikäteen ajatellen tämä rakennusten aikataulujen roima pettäminen on kuitenkin ollut suuri onni onnettomuudessa. Sillä pohditaanpa, millaisiksi nämä talot olisivat rakentuneet, mikäli ne olisi tehty aikataulussaan lähes kymmenen vuotta sitten? Monitoimitaloiksi kyllä, mutta eivät moderneiksi oppimisympäristöiksi. Niistä olisi tullut jatkoa sille mitä koulut ovat olleet yli sata vuotta: käytäviä ja umpinaisia luokkahuoneita. Nyt ne ovat kaikkea muuta, ja palvelevat uutta opetussuunnitelmaa ja uudenlaista oppimista siten kuin 2020-luvulla pitääkin.   Hyvät ystävät, Siinä missä maailman muutos on ollut suurta ja alati kiihtyvää, ovat koulut pysyneet pitkään paikoillaan. Vielä pari vuotta sitten koulutyö oli hyvin saman kaltaista kuin sata vuotta sitten. Samalla, kun ulkopuolinen maailma on tullut yhä enemmän keskinäisriippuvaiseksi ja jossa digitalisaatio valtaa alaa niin työelämässä kuin muussakin toiminnassamme, jossa erilaisten ja eri paikoissa olevien ihmisten kanssa vuorovaikutuksessa työskentely on arkea enemmän kuin koskaan ja jossa meidän kaikkien jatkuvasti kokema tietotulvan ja informaation määrä on valtava, ovat koulut vasta nyt menossa suuntaan, jonne ympäröivä maailma on jo mennyt. Samalla Suomi ja kaupungit sen sisällä pärjäävät kovenevassa kilpailussa vain ja ainoastaan investoimalla korkeaan osaamiseen ja kaikkien osaamisen mahdollistamiseen. Onneksi tämä on ymmärretty Turussakin ja viimeistään nyt tämä talo edustaa kotikaupungissamme uuden aikakauden alkua. Se on osa modernia maailmaa jossa oppiminen, osaaminen ja yhdessä tekeminen käsitetään aivan eri tavalla kuin vielä joitain vuosia sitten.   Hyvät kuulijat, Syvälahti on nyt valmis viemää osaltaan Turkua ja turkulaisia lapsia ja nuoria uudelle vuosikymmenelle. Samalla se toimii suunnannäyttäjänä ja edelläkävijänä tuleville hankkeillemme. Yksin sen ei tarvitse olla kauaa, sillä Yli-Maaria saa omansa ensi vuoden alussa, ja ensi vuosikymmenellä samassa muodossa rakentuvat monitoimitalot ainakin Skanssiin ja Linnakaupunkiin sekä aikanaan Itäharjulle. Syvälahti opettaa meille vielä paljon ja jättää jälkensä seuraaviinkin hankkeisiin. Te olette kokemuksillanne tässä tärkeässä roolissa.   Ja vielä lopuksi. Talouden tiukkoina aikoina monesti sanotaan, että säästetään ennemmin tiloista kuin sisällöistä. Tällaisiin rakennuksiin tutustuessa ei voi kuitenkaan olla pohtimatta sitä tosiasiaa, kuinka paljon tilat kuitenkin mahdollistavat erilaisten sisältöjen tuottamista. Ja tässä tapauksessa ne mahdollistavat paljon muutakin, nimittäin laadukkaan oppimisen lisäksi hyvää ja aktiivista elämää yhdessä tekemistä alueensa asukkaille. Näissä tiloissa todellakin todeksi tulee vanha viisaus, että koulua ei käydä koulua varten, vaan elämää varten. Ja tästä vanhasta viisaudesta voi johtaa myös toisen oivalluksen: julkisia rakennuksia tulee rakentaa juuri näin kuin Syvälahdessa, että ne rakennetaan nimenomaan ihmisiä ja elämää varten.   Toivotan koko Hirvensalon ja Syvälahden monitoimitalon väelle onnea ja menestystä tulevaisuuteen! Nauttikaa!

Vanhusten kotihoidon ongelmista on uutisoitu Turun Sanomissa keväällä 2018 ja viimeksi 18.9.2018. Kotihoidon työntekijöiden olosuhteille on viipymättä tehtävä jotakin, mutta kyseessä on laajempi ongelma. Vanhuspalveluiden asiakkaiden kuntoisuudessa on viime vuosina tapahtunut merkittävä käänne. Tätä viestiä tulee eri palveluntarjoajien työntekijöiltä. Asiantuntemukseni ei riitä kertomaan, johtuuko tämä lähinnä G1:n lakkauttamisesta ilman riittäviä korvaavia palveluita vai yleisestä säästöhysteriasta, mutta työntekijöiden jaksaminen on äärirajoilla yhdessä ja toisessa paikassa. Turun kaupungin muistikuntoutusosasto tai sairaanhoitopiirin vanhuspsykiatrian osasto eivät näytä tähän vajeeseen pystyneen vastaamaan. Samalla tämä on inhimillinen tragedia myös asiakkaille itselleen. Liian huonokuntoisia ihmisiä asuu yksin kotona. Samalla palveluasumisessa alkaa olla enemmistö tehostetun palveluasumisen tarpeessa olevia ja tehostetussa palveluasumisessa vaativan tehostetun tarpeessa olevia. Kun G1 lakkautettiin, normaalissa muistisairaiden hoidossa asiakkaiden aggressiivisuus on lisääntynyt. Erittäin vaativia ja hoitajan kannalta suorastaan vaarallisia potilaita hoidetaan yhä pienemmällä henkilöstöresurssilla. Näin ei voi jatkua. Vanhustyön vetovoimaa tulee vaalia ja ihmisten viimeiset vuodet pitää pystyä turvaamaan arvokkuudella. Loppuun palaneet työntekijät ja turvattomuudessa elävät vanhukset eivät sovi tähän yhtälöön. Petja Raaska, sd, Turku  

Juha Sipilän hallitus on ainakin julkisuudessa antamien lausuntojensa mukaan pitämässä kiinni aikeistaan muuttaa lainsäädäntöä siten, että jatkossa alle 20 henkilöä työllistävissä yrityksissä työntekijän irtisanominen olisi aiempaa helpompaa. Irtisanomisen syyksi riittäisi ”asiallinen syy”. Kukaan ei vielä tiedä miten asiallinen syy määritellään. Hallituksen mukaan irtisanomisten helpottaminen parantaisi työllisyyttä ja lisäisi tuottavuutta. Mitkään tutkimukset eivät työllisyysodotuksia kuitenkaan tue. Esitys on kyseenalainen niin yritysten ja työntekijöiden yhdenvertaisuuden sekä työntekijöiden oikeusturvan kannalta kuin koko yhteiskunnan dynamiikankin kannalta. Suomessa on jo pitkään etsitty syitä esimerkiksi syntyvyyden rajuun laskuun. Selkeimpänä tekijänä on perheen perustamisiässä olevien epävarmuus esimerkiksi työelämän ja toimeentulon suhteen. Hallituksen toimet irtisanomisten helpottamiseksi kasvattavat tätä epävarmuutta entisestään ja erityisen haavoittuvassa asemassa olisivat esimerkiksi perhettä perustamassa olevat nuoret aikuiset ja pienten lasten sairastumisten vuoksi paljon keskivertoa enemmän poissa olevat vanhemmat. Yritysten näkökulmasta esitys vaimentaisi niiden kasvuhalukkuutta, kun 20 työntekijän jälkeen pitäisi tehdä lisärekrytointeja. Toisaalta ilmiselvä riski on, että osaava työvoima hakeutuisi entistä enemmän isompiin yrityksiin välttääkseen pienen työnantajan luoman epävarmuuden työsuhteen jatkumisesta. Toisaalta yritykset olisivat keskenään hyvin eriarvoisessa asemassa koon perusteella, aivan samoin kuin niiden työntekijätkin. Suomen yrittäjät ovat valitelleet, että ”pienen yrityksen kannalta jokainen rekrytointi on suuri riski, ja yrittäjä pelkää palkkaavansa väärin”. Samoin vedotaan ylipäänsä irtisanomisen vaikeuteen ja jäykkiin työmarkkinoihin. Kuitenkaan Suomessa ei ole OECD:n mittareilla erityisen jäykät työmarkkinat eikä irtisanominen vaikeaa. Mikäli työntekijä laiminlyö vakavalla tavalla velvoitteitaan, voi varoitusten antamisen jälkeen tälle antaa potkut. Ei ammattiliitotkaan lähde ajamaan sellaisen irtisanotun asiaa, joka on omalla toiminnallaan irtisanomisen selkeästi aiheuttanut. Lisäksi työntekijän koeaikaa nostettiin vastikään neljästä kuuteen kuukauteen. Tässä ajassa olisi oletettavaa, että työntekijän taidoista pääsee jo selvyyteen. Yrittäjää helpottaa myös mahdollisuus määräaikaisen työsopimuksen solmimiseen. On totta, että pienten yritysten asema ei kaikilta osin ole aina helppo, mutta työntekijöiden vika tämä tuskin on. Parhaiten pieniä yrityksiä auttaisi esimerkiksi arvonlisävelvollisuuden alarajan nostaminen ja mikroyritysten ensimmäisen työntekijän palkkaamisen tukeminen – ei jatkuva työntekijöiden epävarmuuden ja riskien lisääminen. Lisäksi pk-yrityksiä voisi tukea ja kouluttaa siitä, miten selvitä myös työsuhteiden hyvästä hoitamisesta ja selkeyttää, mitä tukea yrittäjät voivat yhteiskunnalta saada. Suomen kansantalouden kannalta parasta olisi, että pääministeri Sipilä ei toisi esitystä irtisanomissuojan heikentämisestä eduskuntaan. Työntekijät ovat jo antaneet periksi kohtuuttomassa kiky-sopimuksessa, aktiivimallissa sekä muissa työelämää heikentävissä toimissa. Nyt on hallituksen vuoro antaa periksi eikä ajaa ammattiyhdistysliikettä lakkoihin ja muihin työtaistelutoimenpiteisiin.