Turun SDP:n valtuustoryhmä käsitteli ylimääräisessä kokouksessaan Pukkilan alueen kaavoittamiseen kytkeytyvää Kähärin puistotien kaavaluonnosta, joka on jakanut voimakkaasti asukkaiden mielipiteitä Kähärin ja Pitkämäen alueella. Turun SDP valtuustoryhmä päätyi kannattamaan virkamiesten ehdotusta puistotien mahdolliseksi linjaukseksi. - Tärkeää on nähdä, että nyt laadittava kaava ainoastaan mahdollistaa katuyhteyden rakentamisen paikkaan, johon siitä on ollut varaus jo 1950-luvulta alkaen. Kaavapäätöksellä ei vielä rakenneta yhtäkään katua, vaan pidetään rakentamiselle edelleen mahdollisuus auki, jos tarve sitä tulevaisuudessa vaatii, taustoittaa kaupunkiympäristölautakunnan jäsen Ville Lintunen. Kähärin puistotien rakentaminen voi tulla selvitysten mukaan ajankohtaiseksi aikaisintaan 2030-luvulla, kun nähdään Pukkilan alueen kehityksen tuomat tarpeet sekä muutokset alueessa ja liikennemäärissä. Siihen mennessä myös mahdolliset liikkumistapojen muutokset kaupungissa ovat konkretisoituneet ja VR:n ratapihahankkeen vaikutukset Pohjolan ja Kähärin alueisiin ovat selvillä. Kähärin ja Pitkämäen alueiden asukkaat ovat tärkeässä asemassa tehtäessä muutosta 2030-luvun liikkumistapoihin asuinalueella. Nykyisten jo osittain ylikuormitettujen ja kapeiden pihakatujen paisuminen sekä niiden pakottaminen yli 3500 autoa vuorokaudessa vetäviksi kokoomakaduiksi on osin estettävissä, jos alueen nykyiset ja uudet asukkaat omaksuvat kasvavassa määrin kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen liikkumismuotoinaan. Kuitenkin alueen sijoittuminen Turun ruuhkaisimpien katujen, Koulukadun ja Puistokadun, läheisyyteen, sekä ratapihahankkeen tuoma yksityisautoilun lisääntyminen Köydenpunojankadulla ovat ennusteiden mukaan omiaan lisäämään autoilua alueella, yhdessä kasvavan asukasmäärän kanssa. Kähärin puistotien rakentaminen tulee siksi säilyttää 2030-luvulle mentäessä keinovalikoimassa, jotta pystytään tarvittaessa estämään alueen pihakatujen paisuminen kokoomakaduiksi. Autoliikenteen määrän moninkertaistuminen pienillä pihakaduilla heikentäisi merkittävällä tavalla alueen asumismukavuutta, liikenneturvallisuutta ja pahimmillaan vaurioittaisi rakennusten perusteita. - Turun SDP on sitoutunut kaupungin hiilineutraaliustavoitteeseen. Kaupunkia ohjataan strategioilla, joita toteutetaan yksittäisillä päätöksillä. Tekniikan kehitys on kuitenkin niin nopeaa, että meidän täytyy pysyä avoimina erilaisille vaihtoehdoille: kehittämään voimakkaasti joukkoliikennettä mutta mahdollistamaan myös erilaiset päästöttömät kulkumuodot siten, että tavoite saavutetaan. Kasvava kaupunki tarvitsee kulkuväyliä - tuleva kehitys sitten osoittaa, että tarvitseeko juuri kyseistä Kähärin puistotietä lähteä rakentamaan vai onnistummeko muilla keinoin välttämään alueen nykyisten ja tulevien asukkaiden jäämisen mottiin, linjaa valtuustoryhmän puheenjohtaja Piia Elo.

Turun Sosialidemokraattinen Toveriseura 60 vuotta 25.10.2019 Hyvät ystävät, toverit, Kiitän kutsusta. Siitä, että olen täällä tänään saatte syyttää tai kiittää ystävääni Petja Raaskaa. Politiikka on tuonut meidät yhteen. Tänäänkin. Tästä syystä ajattelin puhua teille motivaatiosta; kysymyksestä miksi me politiikkaa teemme. Velvollisuudesta ja ilosta, ja rohkeudesta. Ja Tarusta sormusten herrasta. Hyvät juhlavieraat, Turun Sosialidemokraattinen Toveriseura on melkein 100 jäsenellään suuri ja sangen aktiivinen puolueosastojemme joukossa. Puolueosaston perustaminen ei kuitenkaan tapahtunut erityisen positiivissa merkeissä. Mitä tapahtui? Turun Sosialidemokraattinen yhdistys oli maailmansotien välillä merkittävin puolueosasto ja käytti keskeistä valtaa myös Turun Työväenyhdistyksessä. Kun SDP vuonna 1959 hajaantui kohtalokkaasti niin sanottuihin leskisläiseen ja skogilaiseen siipeen, elettiin synkkää vaihetta. Tuolloin Turun Sosialidemokraattisen Yhdistyksen enemmistö päätti lähteä Emil Skogin mukaan nimetyn skogilaisen vähemmistön matkaan. Kuten muukin sosialidemokraattinen työväenliike, myös Turun Työväenyhdistys joutui erottelemaan puolueen valtalinjalla olijat ja sitä vastaan toimijat. Näin sosialidemokraattinen yhdistys erotettiin työväenyhdistyksestä huhtikuussa 1959 ja tilalle otettiin vasta perustettu Turun Sos.dem. Toveriseura. Vuonna 1959 skogilaiset irtaantuivat puolueesta Kekkosen ja Neuvostoliiton tukemina perustaen vuonna Työväen ja Pienviljelijäin Sosialidemokraattisen Liiton. Myös ammattiyhdistysliike hajosi. Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliitto jäi Työväen ja Pienviljelijäin Sosiaalidemokraattisen Liiton vaikutuspiiriin ja puolue perusti rinnakkaisen Suomen Ammattijärjestön. Toveriseuran perustivat siis puolueen enemmistön mukana jatkamisen puolesta toimineet sosialidemokraattisen yhdistyksen jäsenet. He olivat Väinö Leskisen mukaan nimettyjä leskisläisiä. Nokkamiehenä toimi Toveriseuran ensimmäinen puheenjohtaja Rafael Paasio. Rafu toimi myöhemmin SDP:n puheenjohtajana sekä pääministerinä.   Hyvät ystävät, 60 vuotta on pitkä aika. Puolue vietti 120 vuotisjuhliaan kesällä myös Turussa. Se on vielä pidempi aika. Montako tuntia vapaaehtoista työtä siihen mahtuu? Montako kuukautta kampanjointia ja viikkoa varainkeruuta? Monetko tiistait sen aikana on istuttu lautakunnassa, monetko torstait tehty postitustalkoita, monetko lauantaiaamut seisottu teltalla sateessa? Montako sunnuntaita on leimattu vaalilippuja? Päiviä. Montako aamuhetkeä muistatte, jolloin Turun Sanomien otsikointi on nostanut verenpainetta kolmekymmentä yksikköä ilman että kahvinkeitintä on saanut edes vielä päälle? Monenako aamupäivänä olette kurkistaneet sosiaalista mediaa tai salakuunnelleet työtovereita ja tunteneet epätoivoa siitä miten metsässä monet ovat? Montako iltapäivää olette valinneet kokouksen oman urheiluhetken sijaan, tai kiireessä järjestäneet sitä kuka hakee lapset. Monenko vaali-illan jälkeen olet tallustanut kotiin miettien miksi se ei ihan riittänyt? Miksi minä en tullut, miksi paras ystäväni ei tullut valittua?  Ja miettinyt miksi silloinkin kun on voitettu, miksi ei voitettu tarpeeksi? Uskon, että kaikki puoluetyön ahertajat – nuo demokratian ritarit - miettivät välillä, ehkä useastikin, miksi? Kun keskiviikkona katson kymmenen uutisia kännykästä metrossa Hakaniemestä Itäkeskukseen palatakseni jatkamaan puoluehallituksen kokousta seuraavana aamuna seitsemäksi, minä myönnän miettiväni. Miksi. Palaan siihen myöhemmin.   Hyvät ystävät, Kuka teistä tuntee Tarun sormusten herrasta? Hienoa, lähes kaikki kädet nousivat. JRR Tolkien kirjoitti fantasiakirjan II maailmansodan aikana ja se, tai ne, julkaistiin muutamia vuosia ennen SDP:n puoluehajaannusta. Kertomus heijastelee toisen maailmansodan tilannetta taistelusta demokratian ja totalitarian välillä. Yksinkertaistettuna se on tarina hyvästä ja pahasta. Ja rohkeudesta. En aio mennä kirjasarjan monipolviseen juoneen sen tarkemmin. Mutta yksinkertaisuudessaan kyse on pahan pyrkimyksestä valloittaa ja alistaa Keski-maa, jossa vapaina asuvat epätäydellisyydessään oikeamieliset hahmot ja heimot. Tarinan keskiössä on sen nimen mukaisesti valtasormus, jonka omistuksesta taistellaan. Sormuksella väitetään olevan oma tahto. Kirjassa sitä kantaneet sanovat, että se vaatii jatkuvasti enemmän huomiota ja kuluttaa omistajaansa. Se antaa näkymättömyyden ja pidentää elinikää, mutta samalla vääristää omistajaansa niin henkisesti kuin fyysisesti: Kantaja ei näe aarteeltaan tovereitaan tai matkaansa. Moni ei osaa lopuksi enää ajatella kuin sormusta. No mitä tekemistä tällä on Toveriseuran taipaleen ja sosialidemokratian kanssa? Miten tämä vastaa kysymykseen miksi?   Hyvät ystävät, Kun katsotte ympärillenne, näette taistelun Keski-maasta. Ylikansallinen hallitsematon kapitalismi ylikuluttaa resurssit ja raunioittaa ihmisten tulevaisuuden näkymiä niin Suomessa kuin muualla. Se kutsuu heitä tekemään hätiköityjä ratkaisuja ja tarraamaan helppoihin heittoihin ja naseviin valheisiin. Kiukku ja kiihko ylivalottavat todellisuuden harmaansävyt mustaksi ja valkoiseksi. Loputon halu markkinaehtoistaa, siivota ihminen järjestelmän tieltä ja ruuvata tiukemmalle hyökkää hyvinvointivaltiota vastaan. Kaikkein varakkaimmat kokevat oikeudekseen piilottaa tuotot, jotka on mahdollistanut yhteisesti rakennettu infrastruktuuri ja osaaminen. Muiden ihmisten työ. Sellaisten ihmisten työ, jotka oikeiston pääideologeiksi julistautuvat pankkiruhtinaat tulevaisuudessa haluaisivat lähettää digitaaliselle kilometritehtaalle apaattisina vastaanottamaan almuja, pientä kansalaispalkkaa. Lyhytnäköisyys ja välinpitämättömyys tekevät taistelustamme ilmastonmuutosta vastaan vaikeaa, jos ei mahdotonta. Nationalismin murhanhimoiset aaveet on nostatettu pönkittämään joka puolella nousevien yksinvaltiaiden valtaa ja vainoamaan niitä, jotka ovat erilaisia.  Robert Kaganin mukaan rauhaan ja sopimiseen perustuva järjestelmä on herkkä puutarha. Kun sitä ei varjele, viidakko kasvaa takaisin. Ja viidakko kasvaa takaisin jos sopimuksilla ei ole väliä ja raaka voima jyllää. Kaikkea avittaa ja valvoo sosiaalinen media, joka tarkkailee meitä kuin Sauronin silmä Tolkienin mielikuvituksessa. Se tarjoaa oikeistopopulismin käärmeöljykauppiaille alustan levittää vihaa ja valheita.   Hyvät toverit, Taistelu ei ole ohi. Pohjoismainen hyvinvointivaltio on sivilisaation korkein muoto. Se ei jouda jauhautua suurvaltojen etupiireissä tai purettavaksi sisältäpäin. Se on syy miksi seisomme sateessa torilla. Me oikaisemme Turun Sanomin jutun ja vastaamme persutrollille netissä. Me istumme lautakunnissa ja puoluehallituksissa. Meitä ei velvoita siihen menneisyys, vaan tulevaisuus. Ei sankarihaudat vaan kapalot. Vaalilautakunnissa sunnuntaisin ei vain valvota vaalitoimitusta. Siellä leimataan todeksi ihmisten unelmat. Hyvät toverit, me voitamme. Emme aina, emmekä mielestämme tarpeeksi. Mutta me voitamme. Olemme välillä väsyneitä, mutta olemme ylpeitä. Edistyksestä, yhdestäkin syttyvästä silmäparista. Tämän kaiken me helposti arjessa unohdamme. Mutta se kaikki on syy miksi. Meidän tehtävämme on tarjota ihmisille unelmia. Niitä tarjoaa nyt tämä hallitusohjelma, joka tekee mittavia tulevaisuussatsauksia koulutukseen, terveydenhuoltoon ja kaikkien vähävaraisimpien toimeentuloon. Me voitimme! Mutta vain taistelun, emme sotaa. Nyt ei riitä. Tarvitaan myös sitten. Puolue valmistelee ensi puoluekokoukseen uuttaa poliittista ohjelmaa. Ja menneissäkin puoluekokouksissa riittää toteutettavaa. Aina Forssan ohjelmasta asti tavoitteena on ollut työväen asuntopulan poistaminen. Olemme vaatineet kanneoikeutta ammattiliitoille työntekijän turvaksi. Olemme halunneet, että otetaan käyttöön nimetön työnhaku. Olemme vaatineet palkkatasa-arvoa ja palkkasalaisuuden poistoa.  Olemme luvanneet uudistaa perhevapaat ja toteuttaa maksuttoman varhaiskasvatuksen ja kaikille lapsille harrastusmahdollisuudet. Periaatejulistuksessa suojellaan kaikkea elollista ja tarjotaan jokaiselle osallisuus yhteiskuntaan työn kautta. Me tiedämme, että verokeitaat on murskattava ja ylin promille saatava maksamaan oma osuutensa. Meidän on pelastettava markkinatalous kapitalismilta. SDP on parhaimmillaan kun SDP on rohkeimmillaan. Se kuulostaa hyvältä, mutta onko meillä rohkeutta? Kyllä meillä on. Mutta meidän on varottava sormusta. Tolkienin kuvaama valtasormus on minulle vertauskuva vallasta, johon ihminen rakastuu. Vallasta, joka vaatii jatkuvasti enemmän huomiota ja kuluttaa omistajaansa. Se antaa mahtia, mutta samalla vääristää ihmistä sisältä.  Jos valta ja asemat ottavat vallan, tavoitteet unohtuvat. Ihmiset, joiden puolesta työtä teemme jäävät taka-alalle ja energia, jonka heidän ilostaan ja unelmistaan voi korvautua itsetarkoituksella ja -tehostuksella. Valta ei ole tarkoitus. Ja ilman tarkoitusta on vain tyhjyyttä. Valtaan rakastuminen pilaa samalla puolella taistelevien välit ja lyö kiiloja hyvän sisään.   Ystävät, Jos palaamme toveriseuran syntyhistoriaan ja puoluehajaannukseen, on hyvä muistaa, että silloinkin kyseessä olivat enimmäkseen henkilöristiriidat. Tepsulaiset eivät menestyneet puolueena. Osa kannattajista siirtyi takaisin SDP jäseniksi jo 1960-luvun puolivälissä ja loput 70-luvun alussa. Taistelussa Keski-maan vapaudesta tarvittiin kaikki sen asukkaat ja heidän johtajanaan paras ei ollut se, joka ahkerimmin kiillotti kilpeään vaan se, joka näki tien ja toverinsa. Eikä rakastunut sormukseen. Nähdäkseen yli maan on tarinassakin kiivettävä kivinen tie vuorelle. On hiottava järjen miekka ja puettava totuuden panssari. Jos hyvä ei osaa toimia yhdessä, paha voittaa. Vielä vanhat puut nousevat marssille ja yhä nuoret kotkat siivilleen. Kontua ette saa. Toveriseuralla on tärkeä side suomalaisen hyvinvointivaltion rakentamiseen. Rafael Paasiota pidetään yhtenä maan merkittävimmistä pääministereistä, mutta ennen kaikkea hän oli tärkeä SDP:n puheenjohtaja puolueen saattamisessa jälleen yhtenäiseksi ja Suomen suurimmaksi muutosvoimaksi 1960-70-80-luvuilla. Me tarjosimme ihmisille unelmia ja teemme sen taas. Olemme onnellisimpia ajatellessamme itsemme sijaan muita ja asemien sijaan päämääriä. Hyvän on kerättävä rivinsä joka päivä ja seisottava yhdessä. Me tiedämme miksi. Kiitos työstänne ja onnittelut 60-vuotiaalle toveriseuralle!   SDP:n puoluesihteeri Antton Rönnholm piti tämän puheen Turun Sos.dem. Toveriseuran 60-vuotisjuhlassa 23.10.2019.

Olemme saaneet lukea viimeisten viikkojen aikana lehdistä siitä, että myös Turussa käydään tiukkaa vääntöä työehtosopimuksen vaihdosta. Kyseessä on otsikossa mainittu kaupungin omistama yhtiö Arkea.  Asiasta puhutaan ylätasolla, puhutaan miten se vaikuttaa kokonaisuutena ja miten se kohdentuu Arkean liiketoimintaan. Puhutaan hävityistä kilpailutuksista, kerrotaan prosenteista. Mutta mitä se tarkoittaa yksilötasolla? Arkea on nimitys yhtiölle, mikä työllistää suuren määrän henkilöitä. Päässäni soi tänään korvamatona  ”Keitä ne on ne sankarit” - biisi. Samaan aikaan lukiessani lehteä mietin, että keitä ne on ne Arkean arjen ahertajat. Nuo henkilöt ovat yksiä meistä muista. He ovat isiä, äitejä, puolisoita, yksineläjiä.  He ovat mm. niitä, jotka heräävät aamulla valmistamaan ruokaa lapsille ja vanhuksille. Niitä, jotka jäävät iltamyöhään valmistelemaan seuraavaa päivää. Niitä, jotka tekevät hommansa pienellä porukalla. Nuo Arkean ihmiset ovat niitä, jotka huolehtivat, että meidän julkisissa paikoissa on  niin puhdasta kuin minimitunneilla ehtii tehdä. He ovat niitä rautaisia ammattilaisia, joilla on on kiinteistöjen automatiikka hallussa. He ovat niitä, jotka tekevät työtä mikä huomataan vasta kun sitä ei tehdä. Se huomataan kun kouluissa ja päiväkodeissa ei tule ruoka pöytään, vessapaperit puuttuu ja käytävillä on puolet valoista pimeänä. Nämä kaikki edellä mainitut työt tehdään jo nyt matalilla palkoilla. Kiinteistönhoito maksaa (yhden henkilön palkka) reilut 1700 euroa ja keittiössä ja siivouksessa ei päästä edes siihen. Nämä ahertajat ovat varmasti palkkansa ja lomansa ansainneet, enemmänkin heille soisi. Nyt moni heistä miettii iltaisin nukkumaan mennessään tulevaa ja onko haettava uutta työpaikkaa, riittääkö rahat kun haittakorvaukset muuttuu, mistä maksan hoitomaksut ja saanko itsekseni kaikki maksettua. Arkean väki tuntee kaupungin tilat ja toimintaympäristön. Me tarvitsemme heidän sitoutuneisuuttaan ja osaamistaan. Yhtiön ottaminen kaupungin in house - yhtiöksi olisi yksi keino varmistaa toiminnan jatkuvuus ja samalla taata työntekijöiden nykyiset sopimusehdot. Näitä ne on ne Arkean ahertajat. Heidän ansiostaan saan huomennakin mennä siivottuun työhuoneeseen, missä kaikki toimii ja lounastakin on tarjolla. Kiitos ja anteeksi, että olette nyt tässä tilanteessa. Taru Pätäri kaupunginvaltuutettu (sd)