Turun terveyskeskusjonot ovat tällä hetkellä kestämättömät, mutta sama ilmiö esiintyy laajemminkin maakunnassamme. Sen lisäksi moni muu sosiaali- ja terveydenhuollon alue on kriisissä.   Päihde- ja mielenterveyspalvelut sekä ikääntyvien oikea-aikainen ohjaus eivät toimi odotetulla tavalla. Lasten ja nuorten tukipalvelut erityisesti psykiatrian osalta ovat ruuhkautuneet. On huomioitava, että hoitoon pääsy kattaa siis koko sosiaali- ja terveydenhuollon toiminta-alueen.  Ilmiötä selittää osin hoitoalaa koskeva työvoimapula, mutta myös järjestelmä vaatii kehittämistä. Sen ytimessä on kehittämistyön johtaminen. Hyvä henkilöstöpolitiikka on avainasemassa palveluiden turvaamisessa ja kehittämisessä. Motivoinut, hyvinvoiva henkilöstö takaa, että palvelut toimivat.  Turun SDP esittää, että terveydenhuollon toimintoja on kehitettävä siten, että takaamme niin Turussa kuin koko Varsinais-Suomessa seitsemän päivän hoitotakuun.   Palveluja on kyettävä järjestämään oikea-aikaisesti. Kontaktipalveluja on lisättävä ja kehitettävä digitaalisia toimintoja prosessien sujuvoittamiseksi. On muistettava, että hoitotakuu koskee ainoastaan kiireetöntä hoitoa, sillä kiireellistä hoitoa on oltava välittömästi saatavilla paikasta riippumatta.  Neuvolat, terveysasemat sekä ikääntyvien palvelut että vammaisten kotiin annettavat palvelut ovat koko järjestelmän perusta. Oppilashuollon palvelut on turvattava jatkossakin ja pidettävä lähellä lasta ja nuorta. Lisäksi on rakennettava koko ikäkaarta palveleva perhekeskusmalli.  Turun SDP:n kantana on, että peruspalvelujen vahvistaminen kaventaa tehokkaasti ihmisten hyvinvointi- ja terveyseroja ja parantaa kansalaisten yhdenvertaisuutta.  Kannanotto hyväksyttiin Turun SDP:n edustajiston syyskokouksessa 2.12.2021.    Lisätiedot:  Mika Maaskola  puheenjohtaja  Turun SDP  040 559 1423 

Turun Sos.dem. kunnallisjärjestön edustajisto teki syyskokouksessaan 2.12.2021 henkilövalinnat vuosille 2022–23. Puheenjohtajana valittiin yksimielisesti jatkamaan asukaskoordinaattori Mika Maaskola. Maaskola on myös Turun kaupunginvaltuuston puheenjohtaja. Varapuheenjohtajana jatkaa Nina Kallio. Hallitukseen valittiin Hans Ekroth, Jorma Hellstén, Minna Holtlund, Wille Jäntti, Kirsi Kauliomäki, Mari-Elina Koivusalo, Mari Lahti, Seppo Lehtinen, Petri Lepola, Ville Lintunen, Mikko Luoma, Vuokko Puljujärvi, Santeri Salonen, Juhana Turpeinen ja Ari Virta.

Vuoden 2021 mielenterveysbarometrin mukaan 58 prosenttia mielenterveyden häiriöön sairastuneista on kokenut ihmisten välttelevän heitä sairaudesta johtuen. Yli kolmannes häpeää hoitoon hakeutumista. Vaikka keskustelu mielenterveyteen liittyvistä asioista on lisääntynyt ja asenteet muuttuneet, on silti mielenterveyden häiriöön sairastuneiden kokema leima vahvistunut. Leimaamista saatetaan kokea myös terveydenhuollon taholta, esimerkiksi somaattisten oireiden vähättelynä. Tälläkin hetkellä Suomessa on suhteellisen paljon hyvinkin pahoinvoivia ihmisiä. Noin joka viides nuori kärsii mielialaoireilusta, joka kuudes nainen sairastuu jonkin asteiseen syömishäiriöön ja esimerkiksi vuonna 2019 Suomessa tehtiin 746 itsemurhaa, joiden tekijöistä 109 oli alle 25-vuotiaita. Luvut ovat liian suuria. Hoitoon hakeutumiseen voivat vaikeuttaa erilaisten tunteiden, kuten pelon ja häpeän lisäksi rakenteelliset ongelmat; psykoterapiakoulutuksen korkea hinta, edellisen psykoterapiajakson jälkeinen viiden vuoden karenssi, sairausvakuutuksen saamisen vaikeutuminen, liian vähäinen psykoterapeuttien määrä suhteessa avun tarpeessa olevien määrään, alueelliset erot sekä psykoterapian korkea hinta Kela-korvauksen jälkeenkin. Matalan kynnyksen mielenterveyspalveluita on saatavilla liian vähän, perusterveydenhuollon sekä erikoissairaanhoidon jonot ovat pitkiä ja hoitoon pääsemisen kriteerit korkeat. Myös korona-aika on kasvattanut hoitojonoja. Matalan kynnyksen palveluilla oireilun kroonistumista voitaisiin ehkäistä ja näin samoilla kustannuksilla voitaisiin saada suurempi hyöty. Mielenterveyspalveluista pihistäminen, niin sanottu hyvinvointivelka, tulee joka tapauksessa yhteiskunnan maksettavaksi tavalla tai toisella. Tällä hetkellä yleisin (53,2 prosenttia) syy työkyvyttömyyseläkkeelle ovat mielenterveyden häiriöt ja tästä johtuen menetetään karkeasti arvioiden 17 miljoonaa työpäivää vuosittain. OECD:n mukaan mielenterveyden häiriöt maksavat 11 miljardia euroa vuosittain. Jokainen ansaitsee tulla kohdatuksi mielenterveydellisestä tilanteesta riippumatta. Resurssit tulisi kohdistaa ennaltaehkäisevään työhön, kuten mielenterveysneuvontapisteisiin, oppilashuoltoon sekä lastensuojeluun ja etsivään nuorisotyöhön. Valtioneuvoston selvityksen mukaan satsaus esimerkiksi masennuksen ja ahdistuksen hoitoon tuottaa 15 vuodessa 3,3–5,7-kertaisen hyödyn. Hallituksen esitys viikon hoitotakuusta etenee ja sen toteutuessa hoitoon pääsisi seitsemän päivän sisällä yhteydenotosta niin fyysisissä kuin psyykkisissäkin vaivoissa. Hoitotakuu on hieno askel eteenpäin, muttei toteutuessaan vielä takaa asianmukaista, riittävää ja tehokasta hoitoa mielenterveyden häiriöihin ja niihin liittyvään oireiluun. Perusterveydenhuollon henkilökunnalle ja oppilashuollon henkilöstölle tulisi mahdollistaa koulutusta lyhytterapeuttisiin menetelmiin, lisäksi hoidossa tulisi käyttää muita psykososiaalisia hoitomuotoja, kuten psykoedukaatiota, perhe- ja ryhmäinterventioita ja sosiaalisten taitojen harjoittelua. Avun piiriin tulisi päästä yhdellä yhteydenotolla, koska usein avun hakeminen on jo itsessään mielenterveyden haasteiden kanssa kamppailevalle raskasta. Psykososiaalisia hoitomuotoja tulisi saada perusterveydenhuollosta, sillä esimerkiksi psykoterapia ei ole kaikille mahdollista. Kaikilla on oikeus saada tarvitsemaansa hoitoa. Kuka tahansa voi sairastua mielenterveyden häiriöön. Joku kokee sen henkilökohtaisesti, jonkun työkaveri sairastuu, jonkun vanhemmat sairastuvat, jonkun lapsi sairastuu. Mielenterveys on hyvinvoinnin ydin. Aika mielenterveystoimille oli eilen, ei huomenna. Jokainen ansaitsee tulla kohdatuksi mielenterveydellisestä tilanteesta riippumatta. Siispä kohdataan ja katsotaan silmiin. Kuunnellaan. Välitetään. Iina Silkka aluevaaliehdokas (sd)   Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Turun Sanomissa 28.11.2021.