Eilen harmaana marraskuun iltana päätettiin valtuustossa Turun ensi vuoden budjetista. Kovin harmaita on tulevatkin vuodet kaupungin taloudessa, mikä johtuu monista tekijöistä – vain osaan voimme itse vaikuttaa.

Ensinnäkin on todettava, että talouden synkän kuvan keskellä on aina lohdullista olla päättämässä talousarviosta kuitenkin kasvavassa kaupungissa. Talousarvioita, jossa iso osa ongelmista johtuu juuri kasvun haasteista, ei kovin monessa kunnassa ja kaupungissa Suomessa tehdä.

Vaikka juuri nyt ajat Turunkin taloudessa on haastavat, on ilahduttavaa että ryhmien välisissä neuvotteluissa jälleen haluttiin turvata lasten ja nuorten palveluja ja hyvinvointia, erityisesti koulutyön resurssit varmistamalla niin perusopetuksessa kuin toisella asteella. Se oli myös Sdp:n keskeinen tavoite neuvotteluissa.

0,2 prosentin veronkorotukselle sateli kritiikkiä salin oikeasta laidasta myös eilen. Ne, jotka eivät olisi halunneet veroprosenttia tässä tilanteessa nostaa, eivät ole kertoneet, olisiko tämä arvovalinta lasten ja nuorten palvelujen turvaamisesta jätetty siinä tapauksessa tekemättä? Kansliapäällikön pohjaesityksessä opetuksen säästöt olivat kohtuuttoman suuret. Nytkään ei voida täysin vastata palvelutarpeiden kasvuun, kasvavassa Turussa.

Veroprosentti on ollut tämän syksyn kuumin puheenaihe. On valitettavaa, että verotulot ovat vähentyneet kun kaupunki on sote-uudistuksen jälkeen merkittävästi enemmän oman tulorahoituksensa varassa ja siis kovin herkkä suhdanteille. Ja taloussuhdannehan on juuri nyt mitä huonoin. On valitettavaa, että valtakunnan tasolla turkulaisen pääministerin johtama hallitus ei ole tehnyt mitään suhdannetilanteen helpottamiseksi – ei edes rakentamista tukemalla mikä olisi kaupunkien kasvulle ja asuntotuotannolle elintärkeää myös tulevaisuuden kannalta.

On valitettavaa, että Turunkin talouteen kohdistuu ensi vuonna monia leikkauksia, joista voimme yhdessä lähettää terveisiä hallitukselle: ammatillisesta koulutuksesta leikataan sata miljoonaa, valtionosuuksia vähennetään. Myös TE-palvelut ollaan siirtämässä ensi vuoden alusta kunnille merkittävästi aliresursoituna. Siinä missä uudistus itsessään tuo kaupungille paljon mahdollisuuksia elinvoimansa vahvistamiseen, tulee uudistuksen alkua haastamaan rahoituksen vähäisyys ja heikko työllisyystilanne. Uudistuksen rahoitusta ei ole suhdanteesta huolimatta millään tavalla muutettu. Myös sosiaaliturvamenojen leikkaus vaikuttaa kuntien talouteen, sillä toimeentulotukimenot kasvavat ja siitä kunnat maksavat puolet laskusta.

Lisäksi kotoutumisen edistämisestä leikataan hallituksen toimesta 58 miljoonaa euroa. Talousarvioneuvottelujen yhteydessä erityisesti Kokoomus on esiintynyt hyvin puuhakkaana kotoutumisen edistäjänä. Erilaiset kokeilut on tietysti usein kannatettaviakin, mutta tässä tilanteessa herää huoli, millä resursseilla niitä toteutetaan, kun samainen kokoomus vie Turulta kotoutumisen edistämisestä rahat?

Vielä veroista ja tulevaisuudesta:

Turun taloudessa on sote-uudistuksen jälkeen korostunut se, että olemme monella tapaa oman onnemme seppiä, kun valtionosuusrahoitus on romahtanut ja olemme riippuvaisia omasta tulorahoituksella entistä enemmän. Meidän työkalumme turkulaisten palvelujen turvaamiseksi tulevaisuudessa on ensisijaisesti kasvun luominen ja verotulojen kasvattaminen.

Veroprosenttia ei koskaan pidä nostaa kevein perustein, eikä sitä tehty nytkään. Kuten monina aiempina vaikeina vuosina, menopuolta on jälleen suitsittu melko reippaasti. Oman 12 vuoden valtuustotaipaleen aikana on monta taloutta sopeuttavaa budjettia tehty mutta veroja korotettu vain kerran aiemmin. Turun veroprosentti on eilen päätetyn korotuksen jälkeen 0,5 prosenttiyksikköä alhaisempi kuin Tampereella. Turun talouden synkkä tulevaisuuskuva kirkastuu jo pelkästään sillä tosiasialla, että meillä on Suomen kuntien ja kaupunkien vertailussa kyllä veronkorotusvaraa, mikäli tarve vaatii. Mutta vaatiiko?

Olisi hienoa, jos Turussa käytäisiin lähitulevaisuudessa rakentavaa ja faktoihin perustuvaa keskustelua siitä, millaisella tasolla veroprosentin pitäisi Turun kaltaisessa kasvavassa kaupungissa olla? Olisiko meidän kerättävä hippusen enemmän veroja, jos sillä varmistetaan lapsille laadukas opetus ja riittävästi tukea samalla, kun investoimme uusia kouluja ja päiväkoteja, tuemme liikuntaa ja kulttuuria ja rakennamme viihtyisää ja toimivaa kaupunkia? Sillä kyse ei ole joko-tai asiasta vaan sekä-että. Meidän on turvattava tulevaisuuden kestävää kasvua ja elinvoimaa ja sitä kautta turkulaisten hyvinvointia. Sitä teemme myös ensi vuodentalousarviossa, mutta ehkä katsetta voisi asettaa hieman kauemmaskin kuin vuoden tai suunnittelukauden loppuun.

Joka tapauksessa tärkeintä on varmistaa, että tulevaisuudessakin Turku saa kasvaa siten, että nykyisillä ja tulevilla turkulaisilla on täällä kaikki hyvin.

Mari-Elina Koivuisalo

Turun kaupunginvaltuutettu, kaupunginhallituksen jäsen