Mari Lahti: Järjestöt – hyvinvointialueen voimavarana myös mielenterveyspalveluita kehitettäessä

Julkaistu: 07.01.2022

Mari Lahti

Meidän tulee rakentaa vahvoja, toimivia julkisia palveluita hyvinvointialueille. Tarvitsemme sote-palvelujen tuottamisessa järjestöt mukaan ja sote-järjestöt tuleekin nähdä hyvinvointialueen voimavarana myös mielenterveyspalveluita kehitettäessä.

Sote-uudistuksessa vastuu sosiaali- ja terveyspalveluista siirtyy hyvinvointialueille, joita tulee olemaan Suomessa 21 aluetta. Hyvinvointialueiden vastuulla on mm. turvata yhdenvertaiset ja laadukkaat palvelut, parantaa palveluiden saatavuutta ja saavutettavuutta sekä kaventaa hyvinvointi- ja terveyseroja. Sote-järjestöillä tulee olemaan tässä merkittävä rooli.

Viime aikoina on ollut usein esillä mielenterveyspalveluiden saatavuus ja erityisesti lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden ruuhkautuminen. Mielenterveyspalveluiden näkökulmasta olennainen kysymys tulevissa hyvinvointialueissa onkin se, miten uusi mielenterveysstrategia saadaan jalkautettua hyvinvointialueilla ja pystytäänkö sote-järjestöjen rooli hyödyntämään mielenterveyspalveluiden kentällä.

Varsinais-Suomessa on noin 900 sote-järjestöä, jotka tuottavat sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja. Järjestöt ovat suuri voimavara edistäessään varsinaissuomalaisten hyvinvointia ja terveyttä. Järjestöt ovat mukana tuottamassa palveluita niin sosiaali- kuin terveydenhuollon palveluverkostossa. Huomionarvoista on, että sosiaalihuollon palveluiden puolella, jossa mielenterveys- ja päihdepalveluiden osuus korostuu, sote-järjestöjen osuus on erittäin suuri verrattuna esimerkiksi yksityiseen palveluntarjoajaan.

Matalan kynnyksen ja ennaltaehkäisevien mielenterveyspalveluiden kokonaisuudessa sote-järjestöt ovat huomattavassa roolissa. Sote-järjestöt ovatkin merkittävä voimavara mielenterveys- ja päihdepalveluiden tarjoajien joukossa, ja järjestöjen rooli tuleekin tunnistaa hyvinvointialueiden voimavarana.

Mielenterveys- ja päihdehuollon palveluiden turvaamisen näkökulmasta, soteuudistuksen edetessä, järjestöyhteistyön tarve korostuu. Tahtoisin nähdä, että hyvinvointialueilla yhteistyö kolmannen sektorin sote-järjestöjen kanssa parantaa palveluohjausta ja palveluntuottajien tunteminen olisi yksi ratkaisu haastavien ja kompleksisten tilanteiden hoidossa. Usein juuri mielenterveys- ja päihdeongelmainen henkilö tarvitsee paljon palveluita eri sektoreilta, jolloin mielenterveysjärjestöt voivat olla avainasemassa tarjoamassa matalan kynnyksen palveluita.

Tuoreen mielenterveysbarometrin mukaan 55 % suomalaisista sanoi hakevansa vähintään melko varmasti apua mielenterveysjärjestöiltä ja valtaosa suomalaisista koki, että mielenterveysjärjestöjen toimintaan osallistuminen soveltuu myös mielenterveysongelmien hoitamiseen. Mielenterveysbarometrissä nousee esille myös, että 76 % on sitä mieltä, että syrjäytymisvaarassa oleville nuorille tulisi keskittää nykyistä enemmän sosiaali- ja terveyspalvelujen resursseja. Ylivoimainen enemmistö, 86 %, suomalaisista on sitä mieltä, että mielenterveysjärjestöjen julkinen rahoitus on jatkossakin vähintään melko tärkeää.

Mielenterveysjärjestöissä toimii myös valtava määrä vapaaehtoisia ja heidän panoksensa on korvaamaton. Suomessa eri sote-järjestöissä toimii vuosittain noin 500 000 vapaaehtoista Soste ry:n arvioimana, joiden yhteenlaskettu panos vastaa 21 000 henkilötyövuotta. Tämän on arvioitu olevan noin 3 miljardia euroa, tilastokeskuksen mukaan.

Voisi kysyä, että mitä tekisimme, jos sotejärjestöt lakkaisivat tuottamasta palveluitaan? Kuka tuottaisi nämä kipeästi kaivatut palvelut?

Mari Lahti

aluevaaliehdokas, terveystieteiden tohtori, mielenterveysalan post doc -tutkija