Jimi Mahosen mielipidekirjoitus esittää, että tavoite korkeakouluttaa puolet ikäluokasta vuoteen 2030 mennessä olisi Suomelle haitallinen. Väite ei perustu tutkimusnäyttöön. Tosiasiassa Suomi on jo jäänyt pahasti korkeakoulutuksessa jälkeen, ja juuri korkeakoulutukseen panostaminen on talouskasvun ja yritysten menestyksen edellytys.
Mahonen maalaa kuvan ”ylikoulutuksesta” ja työmarkkinoiden kyvyttömyydestä työllistää korkeasti koulutettuja. Tämä ei vastaa todellisuutta. OECD:n vuoden 2025 maaraportin mukaan Suomen nuorten aikuisten korkeakoulutusaste on polkenut paikallaan yli 20 vuotta, ja olemme pudonneet OECD-maiden kärjestä sijalle 30. Erityisen silmiinpistävää on se, että muut pohjoismaat ovat huimasti Suomea edellä.
Paikkoja ei ole ollut liikaa vaan liian vähän. Korkeakoulujen syksyn yhteishaussa vuonna 2024 opiskelupaikan sai 24 prosenttia. Kyse on pullonkaulasta, ei ylitarjonnasta.
Työmarkkinat eivät myöskään ole kyllästyneet osaajiin, päinvastoin. Työvoimapula kohdistuu ennen kaikkea korkean osaamisen tehtäviin, kuten vihreän siirtymän, digitaalisen sektorin ja terveydenhuollon asiantuntijarooleihin.
OECD:n mukaan Suomessa 90 prosenttia työpaikoista, joissa on pulaa työvoimasta, sijoittuu korkean osaamisen ammatteihin. Taloustieteilijät Mika Maliranta ja Sixten Korkman ovat molemmat korostaneet, että koulutukseen investoiminen on ratkaisevaa tuottavuuden kasvulle ja talouden uusiutumiselle. Malirannan tutkimusryhmä on osoittanut, että yritysten tuottavuus kasvaa, kun korkeakoulutettujen osuus kasvaa, vaikutus näkyy usein viiveellä, mutta on selkeä ja positiivinen.
Mahonen ehdottaa koulutustavoitteiden mitoittamista ”työmarkkinoiden todellisiin tarpeisiin”. Tämä kuulostaa järkevältä, mutta käytännössä se tarkoittaisi koulutusjärjestelmän alistamista lyhyen aikavälin suhdanteille ja yritysten hetkellisille rekrytointipaineille.
Koulutus on kuitenkin investointi 30–40 vuoden aikajänteellä. Jos olisimme 1990-luvulla mitoittaneet korkeakoulupaikat sen ajan työmarkkinatarpeiden mukaan, meillä ei olisi nykyistä digiosaajien, insinöörien ja tutkijoiden joukkoa, joka kannattelee vientiä.
Lisäksi Mahosen kirjoitus ohittaa täysin hallituksen omat päätökset, jotka vaikeuttavat koulutustavoitteiden saavuttamista. Orpon hallitus leikkaa yliopistojen perusrahoitusta yli 50 miljoonalla eurolla ja heikentää tutkijoiden työsuhdeturvaa. Business Finland supistaa rahoitusohjelmiaan, mikä vaikeuttaa tutkimustulosten kaupallistamista. Nämä linjaukset eivät vahvista työmarkkinoita, ne heikentävät kykyämme kouluttaa ja pitää osaajia Suomessa.
On myös virheellinen vastakkainasettelu väittää, että korkeakoulutus heikentäisi ammatillista koulutusta. Molempia tarvitaan. Ammatillinen koulutus tuottaa yhteiskunnalle välttämättömiä osaajia, mutta Suomen kilpailukyky perustuu korkean jalostusarvon tuotteisiin ja innovaatioihin. Tätä ei saavuteta koulutusmääriä leikkaamalla vaan laajentamalla koulutuspolkuja ja tekemällä niistä joustavia.
Suomi ei kaadu siihen, että koulutamme liikaa, vaan siihen, että koulutamme liian vähän. Meidän on lisättävä korkeakoulujen aloituspaikkoja, parannettava opiskelijoiden läpäisyä ja turvattava rahoitus pitkäjänteisesti sekä panostettava tutkijoiden työsuhteisiin.
Koulutuspolitiikka ei saa olla sääntelypolitiikkaa, vaan kasvupolitiikkaa. Tulevaisuuden menestys ratkaistaan luokkahuoneissa ja laboratorioissa, ei mielipidekirjoituksissa, jotka peräänkuuluttavat paluuta menneisyyden rakenteisiin.
MARI LAHTI
terveystieteiden tohtori, Turun SDP:n puheenjohtaja, Turun kaupunginvaltuuston 1. varapuheenjohtaja