Nuori tarvitsee apua silloin, kun hän uskaltaa sitä pyytää. Ei puolen vuoden päästä, eikä sitten joskus, toteaa eduskuntavaaliehdokas Mari Lahti.
Maailman mielenterveyspäivää vietettiin 10. lokakuuta. Tämän vuoden kansainvälinen teema muistuttaa, että mielenterveyden haasteita kokeneiden ihmisten kokemusten pitää kuulua myös palvelujen suunnittelussa ja päätöksenteossa. Suomessa päivän kysymys on yksinkertainen. Mitä sinulle oikeasti kuuluu? Kysymys on tärkeä, mutta vielä tärkeämpää on se, mitä teemme vastauksella.
Nuorten mielenterveyden kuormitus on edelleen suurta. THL:n vuoden 2025 Kouluterveyskyselyssä kohtalaista tai vaikeaa ahdistuneisuutta koki 34 prosenttia 8.–9.-luokkalaisista tytöistä ja 9 prosenttia pojista. Nuorisobarometri kertoo samaan aikaan nuorten kasvaneista paineista ja epävarmuudesta erityisesti työn ja tulevaisuuden suhteen. Korkeakouluopiskelijoiden psyykkisessä kuormittuneisuudessa on nähty toisaalta myönteistä kehitystä koronavuosien jälkeen, mutta YTHS:n palvelujen kysyntä on edelleen suurta.
Nuori tarvitsee apua silloin, kun hän uskaltaa sitä pyytää. Ei puolen vuoden päästä, eikä sitten joskus. Alle 23-vuotiaiden terapiatakuu on tässä tärkeä askel. Varhassa sen ensimmäinen vuosi on toteutunut hyvin, ja psykososiaaliseen hoitoon on päästy määräajassa.
Myös Varhan vuoden 2027 tuottavuus- ja taloudellisuusohjelmassa on tähän liittyen kirjauksia. Varha aikoo kehittää lasten ja nuorten mielenterveys- ja päihdepalveluja, juurruttaa terapiatakuun toimintamalleja, vahvistaa omaa palveluvalikoimaa ja arvioida koko perheen tuen tarvetta nykyistä aikaisemmin. Toimenpidekokonaisuuteen sisältyy myös panostus kolmeen perheohjaajaan. Näiden päätösten arvo mitataan lopulta siinä, saako nuori apua nopeasti ja helposti.
Julkiset palvelut eivät kuitenkaan tee tätä työtä yksin. Järjestöt ovat vuosien ajan tarjonneet nuorille matalan kynnyksen keskusteluapua, vertaistukea, kohtaamispaikkoja ja chatteja, joihin voi tulla ilman lähetettä tai diagnoosia. Juuri tällainen apu voi tavoittaa nuoren ennen kuin ongelmat kasvavat raskaampaa hoitoa vaativiksi.
Samaan aikaan järjestökenttä elää poikkeuksellisen epävarmassa tilanteessa. Stea-avustuksiin on vuodelle 2027 tulossa noin kolmanneksen leikkaus. Järjestökentän kyselyt kertovat, että moni sosiaali- ja terveysjärjestö joutuu jo supistamaan toimintaansa, käymään muutosneuvotteluja tai varautumaan henkilöstövähennyksiin. Supistumisuhan alla ovat juuri vertaistuki, neuvonta, vapaaehtoistoiminta ja matalan kynnyksen kohtaava työ.
Varsinais-Suomessa tehtiin järjestöjä koskien tärkeä paikallinen ratkaisu. Varhan aluevaltuusto hyväksyi syyskuun lopussa vuoden 2027 tuottavuus- ja taloudellisuusohjelman, jossa järjestöavustuksia ei leikattu, vaan ne pidettiin ennallaan. Se ei poista valtakunnallisten leikkausten vaikutuksia, mutta linja on tärkeä. Järjestöjen tekemää työtä ei pidä nähdä ylimääräisenä lisänä julkisten palvelujen ympärillä. Se on osa toimivaa tuen kokonaisuutta.
Meidän ei siis pitäisi tyytyä kysymään nuorelta, mitä kuuluu. Meidän pitää myös kuunnella vastaus ja toimia sen perusteella. Tutkimustieto, ammattilaisten osaaminen ja nuorten oma kokemus eivät kilpaile keskenään. Paras mielenterveyden tuki syntyy silloin, kun niitä käytetään yhdessä. Ja ennen kaikkea silloin, kun apu löytyy ajoissa.
Mari Lahti
Turun kaupunginvaltuuston 1. varapuheenjohtaja
aluevaltuutettu, sotepalvelulautakunnan puheenjohtaja
Vastaa