Tapasin eduskuntatyössäni korkeakouluopiskelijaliiton edustajan. Tapaamisen viesti oli selkeä; opiskelijoiden taloudellinen epävarmuus kasvaa, velkaantuminen lisääntyy ja usko tulevaisuuteen horjuu.
Korkeakouluopiskelijalle voi kertyä Ylen tietojen mukaan keskimäärin jo noin 18000–24000 euroa lainaa. Lisäksi monella opiskelijalla on jo merkittävästi velkaa korkeakouluun tullessaan toisen asteen opinnoistaan. Myös toisen asteen opiskelijoiden velkataakka on kasvanut huomattavasti viime vuosikymmenen aikana. Opintolainasta on tullut vapaaehtoisen mahdollisuuden sijasta yhä useammalle toimeentulon välttämätön osa.
Miksi vaadimme lapsiamme velkaantumaan samalla, kun emme halua valtiomme velkaantuvan?
Korkeakoulututkinto parantaa työllistymisen mahdollisuuksia, mutta ei takaa hyvää palkkaa etenkään työuran alussa. Velka seuraa valmistunutta pitkälle tulevaisuuteen. Se vaikeuttaa muun muassa ensiasunnon ostamista, sillä asuntolainan saaminen edellyttää omaa pääomaa ja riittävää maksukykyä. Taloudellinen epävarmuus voi samalla siirtää myös perheen perustamista.
”Suomessa pitäisi asettaa tavoitteeksi, että jokainen korkeakoulukelpoinen nuori pääsisi mahdollisimman nopeasti opiskelemaan itseään kiinnostavalle alalle”, Peltola kiteyttää.
Kyse ei ole vain euroista. Aikuiselämän aloittaminen suuren lainan kanssa lisää painetta vaiheessa, jossa liian monella nuorellamme on jo mielenterveyteen ja työssäjaksamiseen liittyviä haasteita muutenkin. Taloudellinen epävarmuus voi hidastaa opintoja, vaikeuttaa valmistumista sekä heikentää työelämään kiinnittymistä ja työssä jaksamista.
Miksi vaadimme lapsiamme velkaantumaan samalla, kun emme halua valtiomme velkaantuvan?
Puheet eläkeiän merkittävästä nostamisesta eivät ole uskottavia, ellemme ensin huolehdi nuorten pääsystä työelämään nykyistä aikaisemmin ja paremmassa kunnossa. Yksi keskeinen ratkaisu tähän olisi helpottaa korkeakouluopintoihin pääsyä. Nuoren ei pitäisi joutua käyttämään valmistumisensa jälkeen vuosia pääsykokeisiin valmistautumiseen ja opiskelupaikan odottamiseen. Jokainen välivuosi merkitsee myöhempää valmistumista ja lyhyempää työuraa.
Suomi on jäänyt nuorten aikuisten koulutustasossa jälkeen monista OECD-maista. Kun ikäluokat pienenevät, meidän on arvioitava opiskelijavalintoja uudelleen. Tavoitteeksi pitäisi asettaa, että jokainen korkeakoulukelpoinen nuori pääsisi mahdollisimman nopeasti opiskelemaan itseään kiinnostavalle alalle.
Pääsykokeista voitaisiin pitkälti luopua ja siirtää painopiste opintojen aikana osoitettavaan osaamiseen. Tämä ei tarkoita vaatimustason laskemista. Korkeakoulujen on edelleen edellytettävä opiskelijoilta tutkinnon tavoitteiden mukaista osaamista ja opintojen etenemistä.
Opiskelupaikkojen lisääminen edellyttää korkeakouluille annettavaa riittävää rahoitusta. Aloituspaikkoja ei voida lisätä uskottavasti, jos opetuksesta, ohjauksesta ja koulutuksen laadusta leikataan.
Meidän on tehtävä valinta. Voimme jatkaa politiikkaa, jossa nuori odottaa opiskelupaikkaa, velkaantuu opintojen aikana ja aloittaa työuransa epävarmuuden keskellä. Tai voimme nähdä koulutuksen investointina, joka vahvistaa osaamista, työllisyyttä, tuottavuutta ja luottamusta tulevaisuuteen.
Nuorisomme ansaitsee koulutuksellisesti ja taloudellisesti paremman tulevaisuuden. Panostetaan Suomen tulevaisuuteen ja osaamiseen sen sijaan, että lisäämme nuorten velkataakkaa ja paineita.
SAMI PELTOLA
poliittinen asiantuntija (sd.) ja Turun ruotsinkielisen lasten ja nuorten palveluiden lautakunnan jäsen
Kirjoitus julkaistu Turun Sanomissa 13.10.2026.
Vastaa