Kuka nostaa käden pystyyn, kun vapaaehtoisia kysytään? Piia Elo. Jos hän ensin onnistuukin vastustamaan kiusausta, viimeistään siinä vaiheessa lapa nousee, kun kysely etenee ”eikö nyt kukaan voisi” -pisteeseen. Hänen miehensä on valistanut häntä, että käden nostaminen ei ole mitenkään pakollista, mutta minkäs teet. Se on Elon luonto.
– Koko ajan pitää olla tuhat asiaa menossa, niin pysyy virkeänä, hän nauraa.
Elon käsi nousi myös vuonna 2004, kun Turussa kyseltiin juuri käytyjen ylioppilaskuntavaalien jälkeen halukkaita ehdolle kunnallisvaaleihin. Varsinaista paikkaa ei vielä silloin irronnut, mutta hän pääsi varavaltuutettuna sukeltamaan paikalliseen päätöksentekoon. Seuraavissa vaaleissa hän nousi valtuustoon.
Nykyisin hän toimii Turussa kasvatuksen ja opetuksen apulaispormestarina, Varsinais-Suomen hyvinvointialueen aluevaltuutettuna ja syyskuun puoluekokouksesta alkaen SDP:n puoluevaltuuston puheenjohtajana.
Ensimmäinen puoluevaltuuston varsinainen kokous oli Tampereella marraskuussa. Siellä kuultiin Jutta Urpilaisen ilmoitus presidenttiehdokkaaksi lähtemisestä ja nimettiin viisi eurovaaliehdokasta.
– Olihan se ihan mahtavaa. Tunnelma oli katossa viimeistään siinä kohtaa, kun Jutta teki ilmoituksensa. Kaikkiaan oli tosi hyväntuulinen puoluevaltuusto – hyviä keskusteluja, nasevia puheenvuoroja ja rakentavaa yhdessä tekemistä. Saatiin myös hieno aloitus eurovaalikampanjalle, Elo kuvailee.
Edessä onkin vaalien suma. Vuonna 2024 on presidentin- ja europarlamenttivaalit ja seuraavana vuonna kunta- ja aluevaalit.
– Puoluevaltuuston on tärkeää olla se primus motor, joka kuuntelee kentältä tulevaa viestiä ja pyrkii viemään sitä eteenpäin, jotta sosialidemokraatit on suurin puolue kaikissa tulevissa vaaleissa.
Jo puoluevaltuuston puheenjohtajaksi pyrkiessään Elo linjasi, että SDP tarvitsee osallistuvan ja osallistavan valtuuston, jonka ääni kuuluu. Hän toivoi, että toimintaa kehitettäisiin keskustelevampaan suuntaan – että olisi muutakin kuin sääntömääräiset kokoukset.
Puoluevaltuuston toiminta pyörähti käyntiin jo lokakuussa yhteisellä etätapaamisella. Siellä Elo kuuli jo ensimmäisiä toiveita puoluevaltuuston toiminnan kehittämiseen. Hän toteutti myös kyselyn aiheesta. Kävi ilmi, että puoluevaltuutetuilla oli samansuuntaisia ajatuksia kuin hänellä.
– Selkeästi oli sellaista toivetta, että saisi keskustella. Kyselystä nousi ajatus, että voitaisiin käsitellä erilaisia asiakokonaisuuksia iltakoulutyyppisesti vaikka Teamsilla. Olisi alustus ja keskustelu jonkin tietyn aihepiirin ympärillä, Elo kertoo.
– Osa toivoo enemmän lähitapaamisia, osa enemmän etä- tai hybriditapaamisia. Tässä täytyy sitten tasapainoilla, että miten järjestetään, hän jatkaa.
Elo painottaa, että puoluevaltuusto edustaa laajaa sosialidemokraattista kenttää ja on arjen asioiden pulssilla ympäri maata. Tällä joukolla on tarkka kuva siitä, miltä sosialidemokraattinen politiikka näyttää kuntien ja hyvinvointialueiden tasolla. Hän kokee omassa roolissaan tärkeäksi, että hän pystyy viemään kentän viestiä suoraan puoluejohdolle.
Nyt puolueeseen on perustettu jälleen presidium – elin, jossa istuvat SDP:n puheenjohtaja, puoluesihteeri, varapuheenjohtajat, puoluevaltuuston puheenjohtaja sekä eduskuntaryhmän puheenjohtajisto ja eduskuntaryhmän pääsihteeri.
– Saan sitäkin kautta olla keskeisesti mukana puolueen päätöksenteossa puoluehallituksen lisäksi. Uskon, että sitäkin kautta pystyn viemään sitä arjen toimijoiden näkemystä ja viestiä eteenpäin, Elo summaa.
KERROSTALOLÄHIÖN lapsi, ydinperheen tyttö, yhden veljen pikkusisko. Sellaiseksi Turussa syntynyt ja kasvanut Piia Elo taustaansa kuvaa.
– Minut on kasvatettu vahvaan solidaarisuuteen ja toisten ihmisten huomioimiseen. Se on ollut meillä perheessä kulmakivi, että ihmisistä pidetään huolta ja kaikkia kunnioitetaan.
Elo kasvoi yrittäjäperheessä. Vanhemmat perustivat oman rakennusalan yrityksen, koska Turussa oli ajan hengen mukaisesti vaikeaa työllistyä vahvan aatteellisena, hän kuvailee. Koulujen loma-aikoina Elo auttoi vanhempiaan.
– Työnteon tärkeys ja työmoraali opetettiin aika nuorena.
Usein sd-väen haastatteluissa kerrotaan, kuinka demarius tuli äidinmaidosta. Piia Elo kuvailee, että hänen tapauksessaan äidinmaito oli reilusti vasemmalla. Yliopisto-opiskelijana politiikkaan lähtiessään hän harkitsikin pitkään puoluettaan. Kärkikahinoissa olivat vasemmistoliitto, vihreät ja SDP.
– Minulla on vahva tulevaisuususko ja näkemys siitä, miten edistyksellistä yhteiskuntaa rakennetaan. Ihmisiä kunnioittaen, mutta myös esimerkiksi yrittäjähenkisyyteen kannustaen, markkinoiden tietynlaiseen toimivuuteen uskoen. Se vei pois vasemmistoliitosta.
Vihreät tippuivat kisasta, koska Elo näki SDP:n myös vahvana luonto-, ilmasto- ja ympäristöpuolueena.
– Halusin olla joukkueessa, joka pystyy aidosti vaikuttamaan suomalaiseen politiikkaan ja on vahva toimija niin, että asioita saadaan oikeasti eteenpäin, hän summaa.
“Elämä ei voi olla yhtä suorittamista.”
-Piia Elo
NUORUUDESSA Elo ammensi elämän oppeja muun muassa ulkomailla vietetystä ajasta – vaihto-opinnot ja välivuosi ovat avartaneet.
– Lapsuudessani matkustimme aika paljon Neuvostoliitossa, niin se oli ehkä oma pieni kapinani, että lähdin lukiosta vaihtoon Yhdysvaltoihin, Elo virnistää.
Los Angelesissa maailma näytti hyvin erilaiselta 90-luvun puolivälin Turkuun verrattuna. Suomessa maahanmuuttajia ei ollut vielä kovin paljon, eikä rasismikeskusteluakaan laajalti käyty. ”Losissa” taas oli paljon esimerkiksi latinalaisamerikkalaista väestöä. Siellä oppi paljon rinnakkaiselosta ja rasismista ilmiönä – millaisena se näyttäytyi koulumaailmassa.
Lukion jälkeen puoli vuotta Pietarissa oli tärkeä kokemus. Elo oli valinnut aikoinaan lukion sen perusteella, että hän pääsisi lukemaan espanjaa. Kävikin niin, että espanjan kurssi oli täynnä, mutta venäjän ryhmässä oli tilaa. Elo vaihtoi siihen ja suoritti venäjän myös ylioppilaskirjoituksissa.
– Lukion jälkeen emme oikein tienneet, että mitäs tässä nyt pitäisi tehdä, niin lähdimme pienellä porukalla Pietariin. Opetimme suomen kieltä ystävyyskoulussa ja vietimme välivuotta. Ehkä siinä kokemuksessa tärkeimpänä oli se välivuoden viettäminen.
– Toivoisin, että nuoriso ymmärtäisi, ettei elämä voi olla yhtä suorittamista. Elämä ei odota, että ensin teen tämän ja tuon, ja sitten voin alkaa elää. Kannattaa elää ihan koko ajan ja tarttua kaikkiin tilaisuuksiin, joita eteen tulee. Niistä voi poikia jotain kivaakin. Ei sitku, vaan nytku, Elo kannustaa.
Pietarissa pääsi kunnolla kokeilemaan pärjäämistään. Se oli sitä aikaa, kun rupla romahti.
– Aamulla ei uskaltanut vaihtaa kuin korkeintaan 20 markkaa rupliksi – aina juuri sen verran kerrallaan, että selviää seuraavaan ruokailuun. Päivittäin kurssi saattoi vaihtua kolme kertaa. Se oli hyvin opettavaista.
Yliopistossa venäjää pääaineenaan lukenut, mutta lopulta valtio-opista valmistunut Elo lähti myös vaihtoon Pietariin. Niin lähtemättömän vaikutuksen kaupunki häneen teki. Maailmanpoliitiikan nykytila vetää mietteliääksi.
– Onhan tämä ollut myös tosi ristiriitaista – tavallaan pyyhkiä pois se kaikki, mitä on tuntenut erityisesti Pietaria ja niitä ihmisiä kohtaan, jotka nyt ovat siellä rajan takana. Menee vähän henkilökohtaiseksikin.
APULAISPORMESTARINA Piia Elo näkee tärkeimpänä tehtävänään segregaation purkamisen. Alueet ovat päässeet eriytymään pahoin asukkaiden sosioekonomisen taustan mukaan.
– Turku on Suomen segregoitunein kaupunki ja on tunnustettava, että olemme rakentaneet kaupungin väärin. Olemme rakentaneet suuria kerrostalolähiöitä, joihin on sijoitettu isot ja edulliset, perheille soveltuvat kaupungin vuokra-asunnot. Asuntorakentamisen monimuotoisuus, joka olisi mahdollistanut alueiden kehittymisen tasaisesti, on unohtunut.
Elon tontille apulaispormestarina segregaation purkuvälineisiin kuuluu muun muassa kouluverkon tarkastelu. Turussa on lähikouluperiaate, mutta käytännössä erilaisille erikoisluokille hakeutuminen mahdollistaa sijoittumisen parempina miellettyihin kaupungin keskustan kouluihin. Usein niihin pyritään perheistä, jotka eivät ole samaa sosioekonomista taustaa oman asuinalueen asukkaiden enemmistön kanssa.
– Tämä on kouluverkon rakenne, joka entisestään tukee sitä, että myös meidän koulumme ovat eriarvoisessa asemassa. Segregaation purkamiseksi tärkeitä ovat myös erilaiset rahoituskeinot, joilla tuetaan alueita, joilla on enemmän haasteita.
Turussa perusopetuksessa noin 20 prosenttia oppilaista on muunkielisiä ja osuus tulee väistämättä vain kasvamaan. Työperäistä maahanmuuttoa on Suomessa lisättävä, jotta pärjäämme, Elo muistuttaa. On selvää, että se vaatii sekä koulujen osaamisen lisäämistä että asennemuutosta.
– Joissain kouluissa on paljon osaamista ja valmiuksia siihen, että koulussa on muunkielisiä oppilaita, toisissa ollaan tosi kokemattomia.
Elo kertoo, ettei ajatus koulujen yhdistämisestä kaupunginosarajojen yli ole saanut innostunutta vastaanottoa. Vastustusta, ennakkoluuloja ja pelkoja on molemmin puolin sosioekonomisesta taustasta riippumatta.
– Minulta on joskus kysytty, että laittaisitko sinä muka lapsesi kouluun, jossa on näin paljon muita kuin suomenkielisiä oppilaita. Kauhistelu yleensä hiljenee, kun kerron, että kyllä – ja näin olen tehnytkin.
Piia Elo
- Syntynyt Turussa 1978
- SDP:n puoluevaltuuston puheenjohtaja 2023-
- Kaupunginvaltuutettu Turussa 2008-
- Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin hallituksen puheenjohtaja 2013-2020
- Turun SDP:n valtuustoryhmän puheenjohtaja 2017-2021
- Kasvatuksen ja opetuksen apulaispormestari 2021-
- Varsinais-Suomen aluevaltuutettu
- Perheeseen kuuluu kaksi peruskouluikäistä lasta, aviomies ja kaksi koiraa
- Harrastaa tanssia, tantparkouria, villapaitojen kutomista, metsäretkiä ja koirien kanssa touhuamista.
TURUN päätöksenteossa tuttuja ovat ”ikuisuuskysymykset” – asiat, joista väännetään valtuustokaudesta toiseen. Nyt ohjelmassa on ratikka, sitä ennen tunteita kuumensi toriparkki.
Piia Elo nousi kaupunginvaltuutetuksi ja tuli valituksi myös kaupunginhallitukseen vuonna 2008. Se oli kausi, jota hän kuvaa ”kohtuullisen hankalaksi”. Juuri silloin kinasteltiin ja lopulta päätettiin siitä, rakennetaanko kauppatorin alle pysäköintitilaa.
– Poikkesin silloin SDP:n ryhmäpäätöksestä ja vastustin toriparkin rakentamista. Seuraavien vaalien jälkeen minua ei sitten valittukaan enää kaupunginhallitukseen, mutta Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin puheenjohtajaksi minut valittiin edeltäjäni Virpa Puiston toiveesta.
– Sen piti olla vain sellainen lyhyt pätkä, kun sote-uudistus tulee ihan kohta. Ei se ihan heti tullutkaan.
Kuntarajat ylittävä maakunnallinen tehtävä oli kiinnostava, innostava ja hyvin haastavakin.
– Tykkäsin siitä tosi paljon. Se oli mukavaa aikaa, vaikka silloin tehtiin tosi vaikeita ja hankalia päätöksiä – isoja palveluverkkoratkaisuja. Asioita, joita on myöhemmin saanut mennä kertomaan muihin piireihin, että miten me ne silloin teimme.
– Olin myös valmis ajamaan läpi hankalia asioita. Koen, että olen tullut politiikkaan muuttamaan maailmaa ja yhteiskuntaa paremmaksi, enkä sen takia, että kuinka paljon saan seuraavissa vaaleissa ääniä. Se oli hankalaa aikaa, mutta pidin siitä tosi paljon, koska saimme muutosta aikaiseksi.
ENERGINEN ja iloinen tyyppi. Sellaiseksi Piia Eloa kuvattiin Demokraatin visan vihjeissä, eikä syyttä. Hän saa virtaa tekemisestä – olipa se sitten politiikkaa, koirien kanssa treenaamista, kutomista tai perheen kanssa metsässä samoilua. Energiaa häneltä syövät ankeuttajat, ilkeät ja pahantahtoiset ihmiset.
– En tarkoita ihmisiä, jotka ovat asioista eri mieltä, vaan ihmisiä, jotka ovat ilkeitä toisille eivätkä kunnioita toisia. Ei se tarkoita, että kaikkien pitäisi olla koko ajan hyväntuulisia ja iloisia, mutta ei saa viedä toisilta ihmisiltä energiaa ilkeilemällä.
Jaa tämä artikkeli