Mari Lahti ja Niina Piippo: Jätämmekö vanhukset heitteille?

Varhan tulisi kehittää aktiivisesti yhteistyötä kuntien kanssa ikääntyneiden asumisen parantamiseksi, kotona asumisen turvaamiseksi sekä yhteisöllisen asumisen rakentamisen pikaiseksi edistämiseksi.

Olemme samaa mieltä siitä, että jokaiselle ikäihmiselle kuuluisi oikeus inhimilliseen hoivaan, kuten Pirjo Lampi kirjoitti mielipidekirjoituksessaan (TS 23.2.), mutta nykyhallituksen tekemät leikkaukset ja puheet hyvinvointialueiden lisäleikkauksista eivät helpota tätä tilannetta.

Ikääntyneiden asumisen merkitys korostuu tulevaisuudessa yhteiskunnan ikärakenteen muuttuessa merkittävästi. Hyvinvoivien ja toimintakykyisten vanhusten lisäksi kotona asuu kuitenkin yhä enemmän muistisairaita, joiden avuntarvetta ei kotipalveluilla riittävästi turvata.

Hoivan saatavuus on heikentynyt erityisesti heidän kohdallaan, jotka sitä kaikkein kipeimmin tarvitsisivat. Toimintakyvyn heikentyessä tuen tarpeet lisääntyvät ja oma koti voi muuttua turvattomaksi, jopa vaaralliseksi. Valitettavasti moni muistisairas on nyt jo tässä tilanteessa ja Varhan tulisi tarjota heille ympärivuorokautiseen hoitoon pääsyä.

Nyt näin ei kuitenkaan aina tapahdu, sillä paikkoja ei joko ole tai niitä ei tarjota säästösyihin vedoten. Voimme puhua jo ikääntyneiden heitteillejätöstä.

Varhan ikääntyneiden palveluiden vuoden 2024 talousarvioraamissa tuottavuus- ja taloudellisuusohjelmassa on tavoitteeksi asetettu noin 12,4 miljoonan euron sopeuttamistavoite. Toiminnallisen muutoksen tavoitteena esitetään palvelurakenteen keventämistä lisäämällä yhteisöllistä asumista ja vähentämällä ympärivuorokautisen tehostetun palveluasumisen peittävyyttä.

Muuttuvassa maailmassa erilaiset vaihtoehdot ikääntyvien asumiselle ovat tervetulleita niin taloudellisesti, ekologisesti kuin sosiaalisestikin. Varhan tavoitteeksi on asetettu 75 vuotta täyttäneissä ympärivuorokautisen palveluasumisen peittävyyden laskeminen 6,8 prosentista 5 prosenttiin ja yhteisöllisen asumisen kasvattaminen 0,4 prosentista 3 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä.

Sote-uudistusta edeltäneet vuosien jarrutukset kunnissa ikääntyneiden välimallisen asuntorakentamisen suhteen on ajanut nykyrakentamisen lähes mahdottomaan tilanteeseen. Kaavat ovat kaavoittamatta ja asuntoja ei olla päästy rakentamaan kauniista puheista huolimatta.

On hyvin epärealistista kuvitella, että pystyisimme lisäämään yhteisöllistä asumista vajaasta 300 asunnosta reiluun 2100 asuntoon kuudessa vuodessa.

Toisin kuin Lampi kirjoituksessaan me näemme yhteisöllisen asuminen tärkeänä, mutta tavoiteprosentit ovat epärealistiset johtaen tilanteeseen, jossa asuntoja yksinkertaisesti puuttuu ja tavoitteen kurominen umpeen on mahdotonta.

Monet ikäihmiset joutuvat asumaan kotonaan pidempään kuin haluaisivat tai odottamaan tarpeettomasti hoitopaikkaa sairaalassa. Tehostetun palveluasumisen jonot ovat tällä hetkellä 3 kuukauden mittaisia, ja yhteisöllisen asumisen paikkoja on aivan liian vähän tarpeeseen nähden.

Samalla monet ovat tottuneet turvapuhelimen tarjoamaan turvaan kotona. Nyt palvelun hinta muuttuu esteeksi monille. Jatkossa turvapalvelut kohdennetaan vain säännöllisen kotihoidon, omaishoidon ja vaikeavammaisten palveluasumisen asiakkaille. Lisääkö tämä kotihoidon asiakkaiden määrää?

Osana Varhan talouden sopeuttamisohjelmaa valmistellaan päätöksiä palveluverkko- ja sairaansijojen karsimisesta. Vaikka pyritään siirtymään kuntouttaviin ja yhteisöllisen asumisen muotoihin sekä kehittämään kotihoitoa nykyistä moniammatillisemmaksi, on tehostetun palveluasumisen vähentäminen tehtävä maltillisesti ja suhteessa iäkkään väestön määrään sekä terveydentilaan.

Yhteisöllinen asuminen ei korvaa tehostettua palveluasumista ja paikkoja ei voi lopettaa tai vähentää radikaalisti nopealla aikataululla, ellei tarjolla ole asuntoja yhteisöllisestä asumisesta yhdessä kotihoidon palvelujen ohella.

Esitämme, että Varha alkaa aktiivisesti kehittämään yhteistyötä kuntien kanssa ikääntyneiden asumisen parantamiseksi, kotona asumisen turvaamiseksi ja yhteisöllisen asumisen rakentamisen pikaiseksi edistämiseksi.

NIINA PIIPPO

aluevaltuutettu, Liedon valtuuston varapuheenjohtaja (sd)

MARI LAHTI

aluevaltuutettu, Turun Sdp:n puheenjohtaja

Kirjoitus julkaistu Turun Sanomissa 28.2.2024

sdp – SINUN PUOLELLASI

Kommentit

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *