Juuri valmistuneen kansainvälisen oppimisen tasoa mittaavan PISA-tutkimuksen mukaan Suomen sijoitus laskee kuin lehmän häntä. Näin on varsinkin lukutaidon ja matematiikan osalta. Mitkä voisivat olla syitä siihen, mistä tämä laskemisen ja lukemisen laskeva osaamistaso johtuu?

Silloin kun allekirjoittanut kävi koulua, niin menetelmät koulunkäynnin osalta taisivat olla erilaisia kuin tänä päivänä, luonnollisesti. Ennen vanhaan jäi luokalleen, jollei eka- tai toka luokalla luku- ja laskuhommat alkaneet sujua. Nykyään lapset roikkuvat läpi peruskoulun ilman ”sanktioita”, luokalle jäämistä tai tarkkailuluokalle saatikka apukouluun siirtämistä. Kun lapselle tulee ongelmia lukemisessa tai laskemisessa, niin pitäisi olla mahdollisuus siirtää oppilas erityisopetukseen. Tämä estäisi muilta oppilailta menetettävän ajan opetuksesta. Erityisopetus vaatisi tietenkin rahaa ja henkilöstöä, mutta siksihän me veroja maksamme, että lapsemme saisi laadukasta opetusta läpi koulu- ja opiskeluelämän.

Kouluihin tuotu oppilaiden vapaa käyttäytyminen on mennyt liian pitkälle. Opettajilta on viety lähes kaikki mahdollisuus pitää luokassa yllä kuria ja järjestystä. On siirrytty kuulemma pedagogiseen opetukseen, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan? En kaipaa karttakepillä sormille lyöviä opettajia, mutta kyllä opettajilla jotkut keinot pitäisi olla järjestyksen ylläpitämiseksi oppitunneilla. On se sitten niskasta kiinni ottaminen ja luokasta poisto muita häiritsemästä tai mitä tahansa kohtuullista oppimisrauhan säilyttämiseksi.

Koulun ja vanhempien väliin on luotu WILMA-viestintäjärjestelmä. Tarkoituksena oli ilmeisesti parantaa koulun ja opettajien viestintää vanhempien suuntaan. Miten on käynyt? Opettajien puututtua lasten käytökseen tai jopa antaessa huonompia koenumeroita, niin osa vanhemmista tulee Wilman välitykselle suoraan opettajien silmille. Viestinnän alkuperäinen tarkoitus ei toteudu vaan opettajat joutuvat sylkykupeiksi. Wilman viestintää voi kuitenkin olla lähes mahdoton suitsia. Lisääntynyt negatiivinen palaute lisää opettajien työtyytymättömyyttä . Kauanko ”kansankynttilöitä” riittää?

Eduskunnan kyselytunnilla keskustellaan kännykän kieltämisestä oppitunnilla. Päätetään perustaa jokin parlamentaarinen komitea pohtimaan asiaa!? Ja valmista ei tule. Kännyköitä vaan räplätään tunneilla. Nopeutta päätöksen tekoon!

Lasten liikunnan todetaan vähentyneen seurantojen mukaan ja lapsosemme alkavat olla yhä pullaposkisempia. Liikunnan vähentymiseen on osaltaan vaikuttanut taannoinen päätös vähentää koulujen liikuntatuntien määrää. Tämä on ollut lyhytnäköistä päätöksentekoa, sillä juuri koululiikunta ohjaa muuten liikkumattomia lapsia liikunnan pariin.

Vanhemmuuden merkitys ja korostaminen lapsen oppimisessa on osin unohtunut. Vanhempien vastuu esimerkiksi siitä, että läksyt on tehty saatikka tukeminen lapsen oppimisessa on vähentynyt. Ajatellaan vain, että kaikki on koulun tehtävä.

Tämän kaiken kirjoitti henkilö joka tunnistaa itsessäänkin kouluajan tietynlaisen erityisoppilaan merkit, ainakin häiriköinnin oppitunneilla. Kuitenkin koulu antoi perusedellytykset elämään ja joltisellakin tavalla on toimeen tultu. Toivottavasti viisaat poliitikkomme ja virkamiehet siellä opetusministeriössä saavat jotain aikaan, ettei luku- ja laskutaito ihan kokonaan lopu. Varsinkin meidän sosialidemokraattien tulee pitää ääntä koululaistemme tulevaisuudesta. Kalliiden rikkaampien yksityiskoulujen tielle ei saa olla paluuta. Opetus kuuluu veronmaksajien lasten perusoikeuksiin…

MATTI ”VIKI” VIKSTROM

PIENI OPPINUT TYÖMIES EVP

TURKU